Ero sivun ”Martti Siirala” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
imperfekti
Rivi 1:
'''Martti Olavi Siirala''' (s. [[24. marraskuuta]] [[1922]] [[Liperi (kunta)|Liperi]], k. [[18. elokuuta]] [[2008]], [[Helsinki]]) onoli [[Suomi|suomalainen]] [[psykoterapia|psykoterapeutti]], [[lääketiede|lääketieteen]] ja [[kirurgia]]n tohtori sekä [[psykiatria]]n dosentti.<ref>Forsius, Arno: [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/siirala.html Martti Johannes Siirala (1889–1948) – suomalaisen terveydenhuollon kehittäjä]</ref> Filosofisessa katsannossaan hän on hyödyntänythyödynsi [[fenomenologia]]a.<ref>[http://www.netn.fi/Muut/netn_finfil.html Suomalaisen filosofian kronikka]. niin&näin.</ref> Erityisiä vaikutteita hän on omaksunutomaksui muun muassa antropologiseksi lääketieteeksi ja daseinanalyysiksi kutsutuista tutkimushaarhoista.
 
Elämäntyönsä Siirala on tehnytteki erityisesti skitsofreniapotilaiden psykoterapian alalla. Hän on opiskellutopiskeli mm. Sveitsissä Gaedano Benedettin johdatuksella yhdessä Allan Johanssonin ja Kauko Kailan kanssa. Tässä työssä hän on paitsi sitoutunutsitoutui jakamaan suurimpaan inhimilliseen ahdinkoon ajautuneiden ihmisten kantamaa taakkaa, myös kehittänytkehitti oman, mielen ja yhteiskunnallisen sairauden suhteita tarkastelevan filosofis-sosiologisen teoriamallin.
 
== Sosiaalipatologia ==
Rivi 7:
Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu ''sosiaalipatologiaksi''. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista. Toisaalta taakat eivät jakaudu tasaisesti, vaan saattavat langeta esimerkiksi yhden perheen ja tämän sisällä yhden perheenjäsenen kannettavaksi.
 
Keskeisen tematiikan Siiralan tuotannossa muodostaa myös vastuun käsite. Tuomitseminen ja syyllistäminen on paitsi eräs tapa paeta vastuuta, myös tapa, jolla ihminen saatetaan ajaa psyykkisiin ongelmiin. Tämän vastakohtana olisi tarpeen ottaa vastuu, toisin sanoen ottaa kannettavaksi sellaisiakin ongelmia, jotka eivät suoranaisesti itselle kuulun. Näin vaikkapa mielisairaita hoitava psykiatri on tavallaan sijaiskohtaaja, sairastuneen perheelle ja laajemminkin koko yhteiskunnalle kuuluvan vastuun kantaja. Toisaalta Siirala on esittänytesitti myös toiveita ei-professionaalin, lähinnä vapaaehtoistoimintaan perustuvan maallikkojen riveistä kumpuavan vastuunkannon heräämisestä.
 
Siiralan ajattelu on saanut osakseen sekä vastustusta että vaikenemista. Psykiatriassa valtavirrasta poikkeavaa ajattelijaa ei oteta helposti vakavasti. Osaltaan tätä torjuntaa on saattanut provosoida myös Siiralan ärhäkkä asenne, joka tuo jossain määrin mieleen antipsykiatrian edustajana tunnetun R. D. Laingin. Siiralan suomenkielinen päätyö ''Peruskatsomustemme merkityksestä lääketieteessä'' onkin julkaistu englanniksi juuri Laingin toimittamassa kirjasarjassa. Toisin kuin Laing, Siirala pitääpiti kuitenkin mielisairautta todellisena sairautena, olkoonkin että johtaa sen alkuperän pikemminkin sosiaalisista ja antropologista tekijöistä kuin esimerkiksi omalakisista biologisista prosesseista käsin.
 
== Yhteiskunnalliset ajatukset ==
Rivi 15:
Siiralan [[epistemologia]] eli tieto-oppi liittyy kiinteästi hänen sosiaalipatologiseen ajatteluunsa. Siiralan mukaan todellisuus on pohjimmiltaan arvoitus, siis kartoittamaton ja tuntematon. Suurin virhe, minkä ihminen voi tehdä, on tuudittautua todellisuuden omistamisen harhaan - uskoon siitä, että asiat tiedetään jo. Tämän kaltainen väärä varmuus estää edelleenkin uuden omaksumisen liikkeen. Esimerkiksi psykiatrian alalla tämä voi näkyä biologispohjaiseen tietoon perustuvina hallintayrityksinä, joka kuitenkin hukkaa kokonaan potilaan kohtaamisen mahdollisuuden.
 
Yhteiskunnallisella tasolla Siirala on nähnyt tarpeeksi sekä tämän jo-tietämisen varaan rakentuvien asenteiden horjuttamisen että toisaalta lukkiutuneiden, käsittelemättä jääneiden kansallisten traumojen käsittelyn. Erityisesti suomestaSuomesta kirjoittaessaan Siirala on korostanutkorosti suomalaiskansallisen patologian alkuperää ensin Ruotsin, sitten Venäjän alaisuudessa. Tämä on johtanut Suomelle tyypilliseen sairausmuotoon, omien oikeuksien luovuttamiseen realistisesti katsottujen, jo edeltä käsin todeksi tiedettyjen kansainvälisten valtasuhteiden edessä. Suomi voi joko odottaa ja antaa asioiden tapahtua tai tarttua nykyhetkestä avautuviin mahdollisuuksiin.
 
Siirala onoli yksi Tarton rauha-liikkeen (vuodesta 1995 rekisteröity yhdistys) yksi perustajista vuonna [[1990]] ja sen puheenjohtaja alusta saakka.<ref>Siirala, Martti: [http://www.kareliaport.net/en/?x=forum&y=forum-article&id=98 Kommentteja vaaligallupin ei-vastauksiin]</ref> Liikkeen ajatuksena on ollut palauttaa Tarton rauhassa määritellyt rajat takaisin. SiiranaSiiralan ajatuksena ei ole ollut yksin käsitellä asian herättämiä tunteita vaan todella vaatia Karjalaa takaisin. Kansallista itsetuntoa ei saada jaloilleen yksin käsittelemällä kansallisten vääryyksien herättämiä tunteita vaan vaatimalla niiden oikaisemista.
 
== Teoksia ==