Ero sivun ”Velho (Arda)” versioiden välillä

8 merkkiä poistettu ,  14 vuotta sitten
0 + AWB
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
p (Botti lisäsi: he:איסטרי)
(0 + AWB)
'''Velhot''' ovat pieni, kuvitteellinen ryhmä [[J. R. R. Tolkien]]in kirjallisessa tuotannossa. Velhot tulivat auttamaan Ardan kansoja [[Sauron]]ia vastaan. He ottivat [[Keski-Maa]]n [[Ihminen (Arda)|ihmisten]] fyysisen muodon, mutta olivat mieleltään voimakkaampia. [[Haltia (Arda)|Haltiat]] kutsuvat heitä nimellä '''istari''' (Viisaat) tai sindariksi nimellä '''ithryn''' (yksikkö ithron).
 
He olivat kaikki ''maiar'', [[Valar|''valarin'']] kaltaisia, mutta heikompia voimiltaan. Sauron oli voimakkain ''maia''. Viisi heistä lähetettiin auttamaan Keski-Maan kansoja taistelussa Sauronia vastaan. He olivat [[Quenya|quenya]]n kielisiltä nimiltään [[Saruman|Curumo]] tarkoittaen ”taitava”; [[Gandalf|Olórin]] tarkoittaen ”muistaja”, ”uneksija” tai ”ajattelija”; Aiwendil tarkoittaen ”lintujen ystävä”; sekä Alatar ja Pallando.
 
He saapuivat Keski-Maahan suunnilleen vuonna 1000 [[Ardan aikajana|Kolmatta aikaa]]. Kaksi heistä, siniset velhot, menivät itään eivätkä kuulu Keski-Maan tarinoihin. Heidän nimensä olivat quenyaksi Morinehtar, ”Pimeydenlyöjä” ja Romestamo, ”Idänauttaja”. [[Keskeneräisten tarujen kirja]]ssa heidän nimensä ovat Alatar ja Pallando. Muut kolme olivat Saruman (Curumo tai Curunír), Gandalf (Mithrandir) ja Radagast (Aiwendil). Jokaisella oli oma värinsä vaatetuksessa, jossa valkoinen tarkoitti johtajaa; Saruman oli valkoinen, Gandalf harmaa, Radagast ruskea ja kaksi heistä, Alatar ja Pallando, olivat sinisiä. Ei ole varmaa, kuvastiko väri myös luonnetta tai kykyjä.
 
Velhot ilmaantuivat Keski-Maahan jo vanhoina. He olivat ottaneet muodoikseen vanhojen miesten kehot kuten ''valar'' olivat pyytäneet. He auttoivat Keski-Maassa eläviä rohkaisemalla ja suostuttelemalla, eivät pakolla ja pelolla. Kuitenkin he ikääntyivät, joskin hyvin hitaasti ja olivat itse asiassa kuolemattomia. He olivat silti fyysisesti ”todellisia” ihmisiä ja tunsivat tunteita, nautintoa ja pelkoa. Kehossaan he olivat iältään kuolemattomia, mutta heidän fyysisen muotonsa kykeni tuhoamaan kuten tapahtui Gandalfille, joka kuoli taistelussa [[Balrog|balrog]]ia vastaan, mutta syntyi uudelleen, sillä hänen työnsä ei ollut lopussa.
 
Istari kantoivat myös sauvoja, joihin oli sidottu heidän kykynsä käyttää taikuutta. Kun Gandalf oli lyönyt Morgothin balrogin Moriassa, hänen vanha, harmaa sauvansa tuhoutui, mutta hän sai uuden sauvan, valkoisen, muuttuessaan Gandalf Valkoiseksi. Kun Saruman lyötiin [[Rautapiha]]ssa, Gandalf katkaisi hänen sauvansa ja erotti hänet [[Valkoinen Neuvosto|Valkoisesta neuvostosta]].
 
Vain muutama Keski-Maassa tiesi, keitä velhot todella olivat; nämä kun eivät jakaneet sitä tietoa. Moni luuli heitä haltioiksi tai viisaiksi ihmisiksi (Gandalf tarkoittaa ihmisten kielellä ''sauvahaltia'', koska ne ihmiset, jotka antoivat hänelle sen nimen, luulivat häntä haltiaksi). Huolimatta heidän erikoisesta ja kunnianhimottomasta päämäärästään velhot olivat kykeneviä ihmisten tunteisiin. Esim.Esimerkiksi Gandalf tunsi kiintymystä [[hobitti|hobitteihin]]. He tunsivat myös kielteisiä tunteita kuten ahneutta, kateutta ja vallanhimoa.
 
Sarumanilla oli suurin valta ja hän oli Valkoisen neuvoston puheenjohtaja. Vuonna 2759 Kolmatta aikaa [[Gondor]]in käskynhaltija kutsui hänet Rautapihaan, [[Orthanc]]in torniin, asumaan. Saruman oli tutkinut [[Mahtisormus|Mahtisormuksia]] ja joutunut itsekin niiden pauloihin ja Sauron taivutti hänet puolelleen Orthancin näkykiven, [[palantír]]in, kautta. Saruman auttoi [[Mordor]]in joukkoja Sormuksen sodassa, mutta [[Entti|entit]] ja huornit tuhosivat hänen armeijansa ja Gandalf katkaisi hänen sauvansa. Saruman kuoli palvelijansa Kärmekielen veitseen [[Kontu|Konnussa]] [[Valtasormus|Valtasormuksen]] tuhon jälkeen.