Ero sivun ”Salamasota” versioiden välillä

Salamahyökkäyksen perusajatuksena on luoda hyökkäykselle selkeä painopiste eli murskata vihollislinjat muutamista kohdin yhtäaikaisella tykistökeskityksellä ja ilmaiskuilla. Tuliylläkön alettua panssarikiilat tunkeutuvat vihollisen puolustuslinjoihin tuhoten ja raivaten aukon puolustukseen. Samanaikaikaisesti tykistöllä aletaan suluttaa (ns. [[sulkutuli]]) murtokohtien takaisia alueita, ja ilmavoimilla tehdään raivokkaita iskuja vihollisen syvyydessä saattueita, tykistöasemia, joukkojen kokoontumisalueita ja huoltoa vastaan. Näillä toimenpiteillä aiheutetaan vihollispuolustuksessa paniikkia ja ns. domino-ilmiö, jolloin puolustus romahtaa. Tällöin alivoimainenkin hyökkääjä voi tuhota ja lamauttaa vihollisen armeijoita. Amiensissa 1918 brittijoukot pääsivät nopeasti ratkaisevaan läpimurtoon ilman vuoden 1916 [[Sommen offensiivi]]n kaltaisia massiivisia tappioita. Kuitenkin salamasodan idea jäi synnyinmaassaan Britanniassa vähälle huomiolle ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja salamasodan doktriinin kehittivätkin nykymuotoonsa saksalaiset, joilta oli [[VersaillesinVersailles'n rauha]]nsopimuksella kielletty mm. panssariaselaji, mutta jotka kehittivät taktiikkaansa [[Rapallon sopimus|Rapallon sopimuks]]esta alkaneen [[Neuvosto-Venäjä]]n, sittemmin myös [[Neuvostoliitto|Neuvostoliito]]n ja [[Weimarin Saksa|Saksa]]n avulla. Panssarijoukot harjoittelivat Neuvostoliiton alueella [[Kazan]]issa.