Ero sivun ”Konventikkeliplakaatti” versioiden välillä

Oikeudenkäynnit venyivät pitkiksi, ja esimerkiksi kuuluisien Kalajoen käräjien päätös saatiin vasta vuonna 1842. Ruuthin mukaan heränneet hävisivät oikeusjuttunsa mutta saivat loppujen lopuksi moraalisen voiton. Kalajoen käräjien päätöksen jälkeen merkittäviä konventikkeliplakaattiin perustuvia juttuja ei enää nostettu. Yleinen mielipide kääntyi hartauskokouskieltoa vastaan. Vielä vuonna 1845 kokouskielto oli mukana kirkkolakiehdotuksessa, mutta vastustavia kannanottoja tuli herännäispiirien lisäksi myös yliopistosta, Porvoon ja Kuopion [[tuomiokapituli|tuomiokapituleista]], Vaasan [[hovioikeus|hovioikeudesta]] sekä Oulun [[lääninhallitus|lääninhallituksesta]]. Kun [[Frans Ludvig Schauman|Schauman]]in kirkkolakiehdotus[[kirkkolaki]]ehdotus 1863 valmistui, siinä sallittiin hartauskokousten pito myös ilman papiston läsnäoloa. Ehdotus hyväksyttiin laiksi vuonna 1867 ja hallitsijan hyväksymisen jälkeen se astui voimaan vuonna 1869.<ref name="Ruuth 1936" />