|
'''Lauri Kettunen''' ([[10. syyskuuta]] [[1885]] – [[26. helmikuuta]] [[1963]]) oli merkittävä [[suomen kielen murteet|suomen kielen murteiden]] ja [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] tutkija. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 3, 10 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref> Uransa aikana Kettunen muun muassa toimi professorina Tarton ja [[Helsingin yliopisto]]issa.
==Opiskeluaika==
Lauri Einari Kettunen syntyi maanviljelijän poikana [[Joroinen|Joroisissa]]. Hän valmistui ylioppilaaksi [[Kuopio]]n Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna [[1905]], minkä jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan suomea ja sen sukukieliä Helsingin yliopistossa. Tuolloin Kettusta opetti muun muassa tunnettu [[fennisti]], professori [[E. N. Setälä]].
Kolme vuotta opiskeltuaan Lauri Kettunen suoritti vuonna [[1908]] kandidaatintutkinnon pääaineenaan suomen kieli ja kirjallisuus. Lisensiaatiksi hän tuli vuonna [[1912]] ja väitteli tohtoriksi vuotta myöhemmin. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 11, 26 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref>
==Akateeminen ura==
Lauri Kettusesta tuli Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti vuonna [[1914]]. Sittemmin hän toimi [[Tarton yliopisto]]n itämerensuomalaisten kielten professorina vuosina [[1919]]–[[1925]]. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 16 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref> Tämän jälkeen Kettunen työskenteli Helsingin yliopiston suomalaisen filologian vt. apulaisena. Vuonna [[1929]] Kettunen nimitettiin [[Helsingin yliopiston suomen kielen professori|Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten ylimääräiseksi professoriksi]], jota virkaa hän hoiti vuoteen [[1938]] asti. Virka muutettiin vuoden [[1939]] alusta viron ja sen lähisukukielten varsinaiseksi professuuriksi. Tästä virastaan Kettunen jäi eläkkeelle vuonna [[1953]]. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 21, 78 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref> Virkavapaiden avulla hän toimi myös yliopisto-opettajana [[Budapest]]issa Eötvös-Collegiumissa vuosina [[1935]]–37 ja [[1941]]–44. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lauri Kettunen | Nimeke=Matkapakinoita ja muita muistelmia 1925–1960 | Selite=s. 265, 278, 284, 352, 362 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Kirjavälitys Oy | Vuosi=1960 | Tunniste=}}</ref>
Lauri Kettunen osallistui aktiivisesti [[Kotikielen Seura]]n, [[Suomalais-ugrilainen seura|Suomalais-ugrilaisen Seura]]n ja [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n toimintaan. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lauri Kettunen | Nimeke=Matkapakinoita ja muita muistelmia 1925–1960 | Selite=s. 318 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Kirjavälitys Oy | Vuosi=1960 | Tunniste=}}</ref> Vuonna [[1959]] Kettunen sai Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinnon (500 000 [[markka]]a) tunnustukseksi ansioistaan itämerensuomalaisten kielten tutkijana. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lauri Kettunen | Nimeke=Matkapakinoita ja muita muistelmia 1925–1960 | Selite=s. 425 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Kirjavälitys Oy | Vuosi=1960 | Tunniste=}}</ref>
Kettusella oli usein voimakkaita näkemyksiä ja hän kiisteli moneen otteeseen [[Lauri Hakulinen|Lauri Hakulisen]] muun muassa kielen historiasta ja kielenhuollosta.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Irma Lonka | Otsikko = Opiskelijan muistikuvia Lauri Hakulisesta | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 1999 | Vuosikerta = 103 | Numero = 4 | Sivut = 598–603 |
==Tutkimusmatkat==
Suomalaisten sukulaiskansojen kulttuuri ja sen edistäminen oli Lauri Kettuselle sydämenasia. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 7 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref> Uransa aikana Kettunen matkusteli runsaasti itämerensuomalaisia kieliä puhuvien kansojen parissa kielinäytteitä keräten. Kettunen vieraili matkoillaan [[virolaiset|virolaisten]], [[vatjalaiset|vatjalaisten]], [[vepsäläiset|vepsäläisten]], [[liiviläiset|liiviläisten]] ja [[karjalaiset|karjalaisten]] luona sekä myös Ruotsissa Vermlannin [[metsäsuomalaiset|metsäsuomalaisten]] luona. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 12–18, 23 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref>
Lauri Kettunen kiersi ympäri Suomea 1920-luvun lopulla sekä 1930-luvulla tutkien suomen kielen murre-eroja ja siten kartoittaen murrealueita. Urakka oli valtava, sillä hänen tavoitteenaan oli vierailla lähes jokaisessa pitäjässä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lauri Kettunen | Nimeke=Matkapakinoita ja muita muistelmia 1925–1960 | Selite=s. 38 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Kirjavälitys Oy | Vuosi=1960 | Tunniste=}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 59 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref> Kettunen haastatteli ihmisiä paitsi heidän kotonaan, myös esimerkiksi kunnalliskodeissa ja vankiloissa. Matkoillaan Kettunen liikkui polkupyörällä, suksilla, moottoripyörällä ja myöhemmin autolla.
Tutkimustyön tuloksena oli ''Murrekartasto'', joka sisältää 213 tärkeimpien murreilmiöiden levinneisyyttä osoittavaa karttaa. Myöhemmät supistetut painokset sisältävät 64 karttaa. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 21, 43, 60 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref>
==Perhe ja vapaa-aika==
Lauri Kettusella ja hänen vaimollaan Hiljalla oli kolme lasta, joista tosin kaksi menehtyi jo nuorena. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lauri Kettunen | Nimeke=Matkapakinoita ja muita muistelmia 1925–1960 | Selite=s. 252 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Kirjavälitys Oy | Vuosi=1960 | Tunniste=}}</ref> <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 83–84 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref>
Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti [[kaunokirjallisuus|kaunokirjallisuutta]]. Hän kirjoitti [[proosa]]a, [[runous|runoutta]] ja [[näytelmä|näytelmiä]]. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä '''Toivo Hovi'''. Kettunen muun muassa käänsi suomeksi virolaisen [[Bernard Kangro]]n runoja ja kirjoitti itse [[viron kieli|viroksi]] runokokoelman ''Südame sillad'' (1960). <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Osmo Hänninen & Lauri Koponen | Nimeke=Palava henki ja kieli. Snellman-instituutin B-sarja 26 | Selite=s. 25 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Snellman-instituutti | Vuosi=1991 | Tunniste=}}</ref>
==Kettusen teoksia==
| 