Ero sivun ”Koskipujottelu” versioiden välillä

!

| LOPPUTULOS || || || 203,47

Porteilla on numerokylttejä , sillä portit suoritetaan numerojärjestyksessä. Portti katsotaan suoritetuksi kun pää menee kokonaan porttilinjan läpi sekä osa kanoottia. Kun yksi lasku kestää keskimäärin 100 sekuntia, vie yleensä yksikin 50 sekunnin sakko tulosluettelon loppuun. Porttikosketukset ovat myös usein kohtalokkaita. Yksi porttikosketus yli 20 portin joukossa voi viedä tulosluettelossa yli 10 sijaa alaspäin kansainvälisissä kilpailuissa.

Kanootin vauhti vaihtelee koko laskun ajan. Käännöksissä, kuten vastavirtaporteilla, tai veden liikkeiden vuoksi melojan eteneminen hidastuu tai jopa pysähtyy, mikä vaatii erinomaisia voimaominaisuuksia, jotta kanootti saadaan nopeasti kiihdytettyä kilpailuvauhtiin. Esimerkiksi isoissa koskissa on voimakkaita stoppareita ja aaltoja, jotka voivat helposti pysäyttää tai jarruttaa melojan ja kanootin vauhtia. Mitä isompi on koski (Bourg-Saint-Maurice ranskassa tai Ateenan olympiarata kreikassa), sitä enemmän voimaa tarvitaan. Tämä näkyy mm.muun muassa melojan tempossa suorituksen aikana. Isossa vedessä otetaan melanvetoja harvemmin, mutta voimakkaammin kuin pienessä vedessä.

Säännöt määräävät kanoottien mitat. Esimerkiksi slalomkajakki on vähintään 350 cm pitkä ja 60 cm leveä ja painaa 9kg. Kanootit valmistetaan hiili- ja kevlarkuidusta. Kanoottipujottelussa voi kilpailla kajakkiyksiköiden (K1) lisäksi myös kanadalaisyksiköiden (C1) ja –kaksikoiden (C2) sarjassa. Kanadalaiskanooteissa melotaan yksilapaisella melalla polvi-istunnassa. Kanootit ovat hieman kajakkeja leveämpiä, mikä helpottaa tasapainon ylläpidossa. Naisille on vain K-sarja. Kanoottipujottelussa käytetään hiilikuitumeloja, joiden pituus on useimmiten 195-205 cm K1-melojille ja noin 150 cm C-melojille. Melojen pituus ja lapojen koko riippuvat melojien pituudesta ja voimatasosta.

Suomen ainoat pysyväksi rakennetut radat ovat Taivalkoskella ([[koskiluokitus]] II-III) ja Kiimingin Tulikurkussa ([[koskiluokitus]] I-II). Muihin Suomessa pidettäviin kilpailuihin pystytetään rata kilpailujen ajaksi sopivan kosken kohdalle vetäen narut joen yli ja kiinnittäen ne puihin tai tarkoitusta varten rakennettuihin telineisiin. Esimerkiksi Ranskassa on yli 50 pysyvää rataa. Radat on tehty luonnonkoskiin, osittain kivettyihin tai täysin rakennettuihin koskiin (ts. tekoratoihin). Kansainvälisiä kilpailuja pidetään pääasiassa Euroopassa – esim.esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Tšekeissä, Slovakiassa ja Kreikassa – sekä joskus esim.esimerkiksi Australiassa ja USAssa. Kilpailuja pidetään paljon Olympiaradoilla. Maailman kärkimaita on tällä hetkellä: Ranska, Tšekki, Saksa, Slovakia ja Iso-Britannia.

Kilpailukausi yleensä alkaa avovesiaikaan huhtikuussa ja päättyy syyskuussa. Tulevana kautena kilpailuja on Mikkelin Rokkalanjoella, Hirvensalmen Ripatinkoskella, Rautavaaran Vongankoskella, Kiimingin Koitelin koskien ([http://www.koiteli.fi]) Tulikurkussa ja [http://www.taivalkoski.fi/Resource.phx/sivut/sivut-taivalkoski/melontakeskus/index.htx Taivalkoskella], missä pidetään SM-kilpailut. Kilpailijoita oli kauden 2005 aikana noin 40 runsaasta kymmenestä seurasta. Aktiivisin seura on oululainen K&C ([http://www.kc.fi])(10 melojaa), muita aktiivisia ovat mm.muun muassa helsinkiläinen Merimelojat (M, [http://www.merimelojat.fi]), Mikkelin Melojat (MiMe, [http://www.mikkelinmelojat.fi]) ja Muonion Melojat (MuMe). Suomessa on tällä hetkellä vain yksi C1-meloja, loput ovat K1-melojia.

Kanoottiliiton alainen koskijaosto ([http://www.kanoottiliitto.fi/kilpailutoiminta/koskimelonta/]) vastaa mm.muun muassa koskimelonnan nuorisotoiminnasta ja kansallisesta valmennus- ja kilpailutoiminnasta. Koskijaosto lisäksi päättää karsintasysteemeistä, valitsee edustusjoukkueen ja järjestää leirejä.