Ero sivun ”Palestiinan vapautusjärjestö” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh |
p kh |
||
Rivi 12:
PLO:n epäonnistuminen päästä ratkaisuun palestiinalaisten asiassa ja Arafatin siirtyminen aseellisesta vastarinnasta diplomatiaan johti radikaalimpien järjestöjen, kuten [[Hizbollah]]in ja [[Hamas]]in, syntyyn. Se sai Israelin hyväksymään PLO:n tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi.
Kun [[Oslon sopimus]] oli allekirjoitettu [[Washington]]issa [[13. syyskuuta]] [[1993]], Israel tunnusti PLO:n palestiinalaisten edustajaksi ja PLO tunnusti Israelin. Sopimuksessa sovittiin myös palestiinalaisten itsehallinnon pääkohdat. Gazan–Jerikon sopimuksessa palestiinalaisille annettiin autonomia [[Gaza]]n kaistalla ja [[Länsiranta|Länsirannalla]]. Sopimuksessa määriteltiin [[Israel]]in armeijan puolen vuoden mittainen vetäytyminen.
[[Jitzhak Rabin]]in murhan jälkeen marraskuussa [[1995]] hänen seuraajansa [[Benjamin Netanjahu]] keskeytti vetäytymisen Israelin vielä hallitsemilta alueilta. Vuonna [[1996]] palestiinalaisalueilla järjestettiin ensimmäiset vaalit, joissa palestiinalaisten presidentiksi valittiin PLO:n johtaja [[Jasser Arafat]] 88,1 prosentilla äänistä.
Rivi 18:
PLO:n kansalliskokous kokoontui [[Kairo]]ssa huhtikuussa [[1996]] ja mitätöi äänin 504–54 peruskirjan kohdat, jotka kielsivät Israelin olemassaolon. Osa kokousedustajista jätti tällöin PLO:n uskoessaan Palestiinasta karkotettujen pakolaisten menettäneen oikeutensa palata koteihinsa nykyisen Israelin alueelle. Rauhanprosessin jumiuduttua kansalliskokous julisti marraskuussa [[1988]] [[Alger]]issa yksipuolisesti Palestiinan valtion perustetuksi.
Yhdysvaltain presidentti [[Bill Clinton]]in
Arafatin ja [[Ehud Barak]]in välisten
== Aiheesta muualla ==
|