Ero sivun ”Metsätyyppioppi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
liitetty asiaa artikkelista lehtometsä ym.
Rivi 1:
'''Metsätyyppioppi''' on [[Aimo Kaarlo Cajander]]in kehittämä [[metsätyyppiteoria]]an ja [[metsätyyppijärjestelmä]]än perustuva metsätyyppien luokitusjärjestelmä, joka perustuu metsien [[kenttäkerros|kenttä]]- ja [[pohjakerros|pohjakerroksen]] kasvillisuuteen eli pintakasvillisuuteen ja olettamukseen siitä, että biologisesti samanarvoisille alueille kehittyy lopulta samanlainen kasvillisuusyhdyskunta. Metsätyyppioppi kehitettiin metsätalouden tarpeisiin, mutta sitä voidaan käyttää myös luonnonsuojeluarvojen tunnistamiseen. CajanderinCajander muotoilemaajulkaisi luokitteluametsätyyppioppinsa perusajatukset vuonna [[1909]]. Luokittelua on myöhemmin tarkennettu useaan otteeseen. Cajanderin metsätyyppioppia ei ole yleisesti omaksuttu käyttöön Suomen ulkopuolella. Luoteis-Venäjällä käytetään metsän luokittelussa [[Sukatševin metsätyyppiluokitus|V. N. Sukatševin kehittämää metsätyyppiluokitusta]].
 
Cajanderin metsätyyppioppia ei ole yleisesti omaksuttu käyttöön Suomen ulkopuolella. Luoteis-Venäjällä käytetään metsän luokittelussa [[Sukatševin metsätyyppiluokitus|V. N. Sukatševin kehittämää metsätyyppiluokitusta]].
 
Cajander itse määritteli metsätyypin seuraavasti:
Rivi 7 ⟶ 5:
{{Sitaatti|Samaan metsätyyppiin siis kuuluvat kaikki ne metsiköt, joiden kasvillisuutta metsän ollessa hakkuukelpoista sekä puuston ollessa normaalisen sulkeutunutta, karakterisoi enemmän tai vähemmän samanlainen lajikoostumus sekä samanlainen ekologis-biologinen luonne, niin myös kaikki ne, joiden kasvillisuus eroaa näin määritellyistä vain sellaisessa olosuhteessa, joka – esimerkiksi riippuen metsikön erilaisesta iästä, hakkuista y. m. – on pidettävä ainoastaan tilapäisinä tai lyhytaikaisina, joka tapauksessa ei pysyvinä. Pysyvät erilaisuudet aiheuttavat erilaisen metsätyypin, jos erilaisuudet ovat riittävän huomattavia tai alatyypin, jos ne ovat vähemmän olennaisia, mutta kuitenkin merkittäviä.}}
 
Cajanderin määritelmissä maat jaetaan [[kangasmetsä|kangasmetsiin]], [[lehtometsä|lehtometsiin]] ja [[Suo|turvemaihin]]. Kangasmaiden ja lehtojen metsätyyppejä vastaavat viljavuudeltaan tietyt suo- ja turvekangastyypit (ojitetut suot). Suomessa metsien luokittelu tyyppeihinsä perustuu siihen, että luokiteltavalla alueella on 75 %:n alalla tyypillisesti siihen kuuluvaa kasvillisuutta. Luokittelun tavoitteena on tunnistaa metsät niiden puuntuoton mukaisesti. Siksi siinä ei oteta huomioon maaperää sinänsä, vaan maaperästä kasvava kasvillisuus. Metsätyyppijärjestelmään sisältyy myös ilmastollinen jako [[Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeet|metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin]]. Kangasmetsien ja lehtojen lisäksi luokitellaannykyisin kasvupaikkatekijöiltäänvoidaan luokitella kasvupaikkatekijöiltään poikkeavia metsien luontotyyppejä, joita ovat harju- ja dyynimetsät, tulvametsät, kalliometsät ja poikkeavalla
maapohjalla kasvavat metsät.<ref>[http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=86053&lan=fi http://www.ymparisto.fi]</ref>