Ero sivun ”Suhteellinen etu” versioiden välillä

{{Tämä artikkeli| kertoo suhteellisen edun käsitteestä taloustieteessä. Käsitettä voidaan soveltaa myös sodankäyntiin; ks. esim.esimerkiksi [[epäsymmetrinen sodankäynti]].}}

'''Suhteellinen etu''' on [[taloustiede|taloustieteessä]] käytetty käsite, joka osoittaa, että kahden kansantalouden kannattaa käydä kauppaa siitä huolimatta, että toinen näistä talouksista pystyy tuottamaan kaikkia mahdollisia [[hyödyke|hyödykkeitä]] halvemmalla kuin toinen. Nykyaikaisen taloustieteen kansainvälistä kauppaa käsittelevä teoria perustuu nimenomaan suhteellisen edun käsitteelle: teorian mukaan oleellista ei ole tuotannon absoluuttiset kustannukset, vaan se kuinka helposti maa pystyy tuottamaan hyödykkeitä suhteessa toisiin hyödykkeisiin. Suhteellisen edun käsitteen perusteella maan kannattaa tuottaa sitä hyödykettä, jonka tuottamisen [[vaihtoehtoiskustannus]] on pienin ja vaihtaa tätä hyödykettä muihin hyödykkeisiin.

Suhteellisen edun käsitteen kuvaili ensimmäisenä [[Robert Torrens]] vuonna [[1815]]. Torrens esitti, että Englannin kannattaa myydä erinäisiä tuotteita Puolalle ja ostaa Puolasta maissia, vaikka maissin tuottaminen Englannissa on halvempaa kuin Puolassa.<ref>Torrens, Robert (1815): ''Essay on the External Corn Trade'', J. Hatchard, Lontoo. </ref>

Tunneitumman version teoriasta esitti kuitenkin [[David Ricardo]], joka kuvaili käsitteeen vuonna [[1817]] käyttäen esimerkkinä Englannin ja Portugalin välistä viini- ja tekstiilikauppaa. Ricardo totesi, että Portugalissa on mahdollista tuottaa sekä viiniä että tekstiileitä vähemmällä työllä kuin Englannissa. Viinin ja tekstiilien tuottamiseen vaadittava suhteellinen työmäärä on kuitenkin erilainen näissä kahdessa maassa. Portugalissa sekä viinin että tekstiilien tuottaminen on helppoa ja halpaa, mutta Englannissa viinin tuottaminen on erittäin vaikeaa kun taas tekstiilien tuottaminen on merkittävästi viinin tuotttamista helpompaa. Vaikka Portugalissa onkin halvempaa tuottaa tekstiilejä kuin Englannissa, on Portugalin kannalta vielä halvempaa tuottaa ylimääräistä viiniä ja vaihtaa tämä ylimääräinen viini englantilaisiin tekstiileihin. Vastaavasti Englanti hyötyy tästä kaupanteosta, koska se saa viiniä halvemmalla suhteessa tekstiileihin kuin tuottamalla itse oman viininsä. <ref>Ricardo, David (1817): ''On The Principles of Political Economy and Taxation'', John Murray, Lontoo (teksti saatavilla osoitteesta http://socserv2.socsci.mcmaster.ca/~econ/ugcm/3ll3/ricardo/prin/index.html) </ref>

Matemaatikko [[Stanisław Marcin Ulam]] esitti [[Nobelin taloustieteen palkinto|Nobel-palkitulle]] ekonomisti [[Paul Samuelson]]ille aikoinaan haasteen, jossa hän pyysi Samuelsonia nimeämään yhden sellaisen yhteiskuntatieteellisen teorian, joka on sekä totta että epätriviaali. Vuosia myöhemmin Samuelson vastasi, että juuri Ricardon esittämä suhteellisen edun teoria täyttää nämä ehdot:

Käytännössä yleensä kauppa ei ole vapaata. Maiden sisällä sitä rajoittavat säännökset, verot, tukiaiset ja etuoikeudet, valtakunnanrajojen kohdalla myös mm.muun muassa tullit ja tuontikiintiöt. Tällöin tuotanto ei täysin heijasta suhteellisia etuja. Siirtymällä (esim.esimerkiksi vapaakaupan myötä) suhteellisten etujen mukaiseen tuotantoon koko ihmiskunta voisi tuottaa kaikkia hyödykkeitä enemmän.