Ero sivun ”Emergenssi” versioiden välillä

'''[[Emergentti materialismi]]''' (esim.esimerkiksi Niiniluoto 1990) on [[ontologia|ontologinen]] kanta, jossa esimerkiksi [[tietoisuus|tietoisuutta]] ja [[mieli|mieltä]] ei pyritä palauttamaan – [[reduktionismi|redusoimaan]] tai eliminoimaan – fyysisiksi tai fysiologisiksi ominaisuuksiksi. Vaikka tietoisuutta ei kyetäkään havaitsemaan tutkimalla pelkkiä aivoja, tietoisuus kehkeytyy aivojen, ihmisolennon ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Muun muassa tietoisuus nähdään siis maailman emergentiksi ominaisuudeksi. Emergenssi on myös olennaisesti '''prosessuaalinen''' ilmiö: useat emergentit ilmiöt, kuten elämä, edellyttävät liikettä, toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta voidakseen olla olemassa.

Emergenssin lähtökohtina voidaan pitää mm.muun muassa filosofi [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel]]in käsitystä määrällistä muutosta (jossain vaiheessa) seuraavasta laadullisesta muutoksesta. Myös filosofit [[Auguste Comte]] ja [[Herbert Spencer]] sekä biokemisti ja tieteen historioitsija [[Joseph Needham]] ovat käsitelleet aihetta. Hollantilaisen filosofin [[Benedict de Spinoza]]n käsitys sielun ja ruumiin yhteydestä on myös tulkittavissa emergenssin sovellutukseksi. — Emergenssioppia ovat käsitelleet eri näkökulmista myös filosofit [[Karl R. Popper]], [[Ilkka Niiniluoto]], Sami Pihlström ja Leo Näreaho.

Soveltamalla emergenssiä eli yhdistämällä lukuisia alatason elementtejä suuremmaksi kokonaisuudeksi on ratkottu mm.muun muassa ohjelmointiongelmia. Monesti ohjelmien toiminta on ollut hyvin vaikea ymmärtää, vaikka ne ovat ratkaiseet alkuperäisen ohjelmointiongelman.

<blockquote>Ajatellaan ensin jotain mielivaltaisten aineellisten olioiden joukkoa, jolla ei ole paljonkaan kausaalista mielekkyyttä: oikean peukaloni kynsi, Kyösti Kallion patsas ja Jupiterin kuu Io. Nämä muodostavat ilmeisen mielivaltaisen, määrittelyyn perustuvan joukon ''S''₁, ja sellaisia voitaisiin luoda loputon määrä. Jos sen sijaan määrittelemme joukon, jonka jäseniä ovat esimerkiksi keltainen ja punainen lasilevy sekä valkoisen valon lähde, tämä on selvästi kiinnostavampi kokooma, ja tietyissä oloissa tämä joukko ''S''₂ saa aikaan oranssin lasialan. Tavallinen joukon määrittely esittää vain luettelona joukon alkiot ''S'' = {''a''₁, ''a''₂, ... , ''a''_n}, mutta '''prosessuaalisen joukon''' ''S''_P määritelmä määrittää myös alkioiden keskinäiset suhteet: ''S''_P = {''a''₁ × ''a''₂ × ... × ''a''_n}. Niinpä emergentit ilmiöt voidaan kuvata prosessuaalisten joukkojen avulla, ja nämä joukot ovat '''multiplikatiivisia''', eivät additiivisia: jos yhdenkin jäsenen arvo on nolla, on kokonaisuus nolla. (Lång 2004.)</blockquote>

Emergenssin perustana ovat paikalliset, irralliset, yksinkertaiset ja yksityiset ilmiöt, esim.esimerkiksi tuhannet [[muurahaiset]]. Ne luovat kompleksista käyttäytymistä globaaliin ja yleiseen tasoon; esimerkiksi voidaan mainita muurahaispesän toiminta kokonaisuutena.