Ero sivun ”Ääntöpaikka” versioiden välillä

41 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
p
p (Botti lisäsi: lv:Artikulācijas vieta)
p (AWB)
[[ImageKuva:Places of articulation.svg|thumb|270px|Ääntöpaikat (aktiiviset ja passiiviset): 1. Eksolabiaalinen 2. Endolabiaalinen 3. Dentaalinen 4. Alveolaarinen 5. Postalveolaarinen 6. Prepalataalinen 7. Palataalinen 8. Velaarinen 9. Uvulaarinen 10. Faryngaalinen 11. Glottaalinen 12. Epiglottaalinen 13. Radikaalinen 14. Postdorsaalinen 15. (Medio)dorsaalinen 16. Laminaalinen 17. Apikaalinen 18. Subapikaalinen]]
 
Konsonantin '''ääntöpaikka''' eli '''artikulaatiopaikka''' kertoo missä kohdassa [[ääntöväylä]]ä muodostetaan äänteen laatuun olennaisimmin vaikuttava kapeikko aktiivisen (esim.esimerkiksi kielen osa) ja passiivisen puhe-elimen (esim.esimerkiksi kitalaki) avulla. Kullakin kielessä kuin kielessä käytettävällä äänteellä on sille ominainen [[ääntötapa]], ääntöpaikka ja [[fonaatio]].
 
==Ääntöpaikkojen luokittelu==
 
Jokaiseen ääntöpaikkaluokkaan liitetään aktiivinen ja passiivinen ''artikulaattori'' eli ääntämiseen osallistuva puhe-elin. Esimerkiksi [{{IPA|m}}]:n kaltaisissa [[bilabiaalinen|bilabiaalisissa]] äänteissä alahuuli liikkuu kohti paikallaan pysyvää ylähuulta, jolloin alahuuli lasketaan aktiiviseksi ja ylähuuli passiiviseksi artikulaattoriksi. [[Labiodentaalinen|Labiodentaalisissa]] äänteissä, joihin mm.muun muassa [{{IPA|f}}]-äänne kuuluu, samainen alahuuli liikkuu ylöspäin, mutta passiivisena artikulaattorina toimivat ylähampaat. Passiiviseen [[kova kitalaki|kovaan kitalakeen]] taas voi aktiivisena artikulaattorina koskea niin kielen kärki kuin kielen selkäkin. Ensimmäisessä tapauksessa puhutaan [[retrofleksi]]sesta ääntymäpaikasta ja jälkimmäisessä [[palataali]]sesta.
 
Aktiivisia artikulaattoreita lasketaan tavallisesti olevan viisi: huulet ([[labiaali]]set äänteet), kielen notkea etuosa ([[koronaali]]set äänteet), kielen keski- ja takaosa ([[dorsaali]]set äänteet), kielen tyvi yhdessä [[kurkunkansi|kurkunkannen]] eli epiglottiksen kanssa ([[radikaalinen|radikaaliset]] äänteet) ja [[kurkunpää]] ([[laryngaali]]set äänteet). Kaikki näistä voivat toimia toisistaan riippumatta. ''Kaksoisartikulaatiossa'' yhden äänteen muodostamiseen käytetään yhtäaikaisesti kahta eri aktiivista artikulaattoria.
==Kaksois- ja lisäartikulaatiot==
 
Joissakin kielissä esiintyy konsonantteja, joita tuotettaessa suuonteloon luodaan yhtäaikaisesti kaksi yhtä suurta kapeikkoa. Äänteellä voidaan siis laskea olevan kaksi eri ääntöpaikkaa. Ilmiötä kutsutaan [[kaksoisartikulaatio]]ksi. Kaksoisartikuloidun äänteen aktiivisten artikulaattoreiden tulee olla riippumattomia toisistaan, joten siihen voi osallistua enimillään yksi kustakin artikulaattoriluokasta labiaalinen, koronaalinen, dorsaalinen ja radikaalinen. Äänirakoa eli glottista ei tässä yhteydessä yleensä lasketa artikulaattoriksi, vaikka siinä muodostetaankin monelle äänteelle ominainen sointi. Varsinaista kapeikkoa ei glottiksessa voi kuitenkaan muodostaa. Kaksoisartikulaatiota esiintyy mm.muun muassa monissa länsiafrikkalaisissa kielissä, joissa tavallisia äänteitä ovat labiovelaariset klusiilit [{{IPA|k͡p}}] ja [{{IPA|ɡ͡b}}]. Esimerkki tällaisesta kielestä on [[Nigeria]]ssa puhuttava [[joruban kieli|joruba]].
 
Muita maailman kielissä esiintyviä kaksoisartikulaatioita ovat labioalveolaariset konsonantit [{{IPA|t͡p d͡b n͡m}}], jotka löytyvät itsenäisinä äänteinä ainoastaan [[papualaiset kielet|Papua-Uudella-Guinealla]] puhuttavasta [[yélî dnyen kieli|yélî dnyen kielestä]]. [[somalin kieli|Somalin kielessä]] taas on uvulaariepiglottaalinen klusiili [{{IPA|q͡ʡ}}].
 
* [[Labialisaatio]], jossa ylimääräinen kapeikko luodaan pyöristämällä huulet. Labialisoitu velaariklusiili [{{IPA|kʷ}}] esiintyy esimerkiksi [[amharan kieli|amharassa]].
* [[Palatalisaatio]], jossa kielen selkää nostetaan kohti kovaa kitalakea. [[venäjän kieli|Venäjän kielessä]] palatalisoituja konsonantteja on kokonainen sarja, esim.esimerkiksi [{{IPA|pʲ}}] sanassa [{{IPA|pʲatʲ}}] 'viisi'.
* [[Velarisaatio]], jossa kielen selkää nostetaan kohti pehmeää kitalakea eli velumia. Tällainen äänne löytyy mm.muun muassa [[englannin kieli|englannin kielestä]] /{{IPA|l}}/-äänteen tavunloppuisena varianttina: [{{IPA|tʰeɫ}}] tai [{{IPA|tʰelˠ}}] 'kertoa'.
* [[Faryngalisaatio]], jossa kapeikko luodaan supistamalla nielun lihaksia. Tällaisia äänteitä löytyy esimerkiksi [[arabian kieli|arabiasta]]: [{{IPA|tˤuˈjuːr}}] 'linnut'.