Ero sivun ”Virsut” versioiden välillä

'''Virsut''' ovat tuohesta tai raa'asta niinestä (vennästä) tehdyt varrettomat kengät, josta tunnetaan sandaalimaisia sekä tohvelimaisia muunnoksia. Virsut kuuluvat niinijalkineisiin, joita Itämeren itä- kaakkoispuolella on vanhastaan valmistettu useiden puiden kuoriaineksesta, kuten lehmuksen, jalavan ja pajun niinestä sekä katajan kuoresta ja koivun tuohesta. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläosissa kasvaa hyvätuohisia koivuja ja täällä tuohi on valikoitunut lähes ainoaksi virsujen ainekseksi, vaikka sen käyttö on kutomatöihin on huomattavasti hankalampaa kuin lehmuksen niinen. Suomesta ei ole tehty esihistoriallisia virsulöytöjä. Virsutyyppien levikki ja niihin liittyvä sanasto viittaavat kuitenkin siihen, että suorakuteiset niini- ja tuohivirsut olisi itämerensuomalaisten keskuudessa tunnettu jo esihistoriallisella ajalla. Nimitys virsu pohjautuu länsivenäläiseen murresanaan ''verzenj''; ''верзень''. Muita erilaisten virsujen paikallisia nimityksiä, ovat esim.esimerkiksi löttö, tanokas, tuohikas, tohveli, luapotti ja kopponen.

Työjalkineina käytetyt virsut ovat Suomessa enimmäkseen olleet suorakuteisia. Suorakuteinen, virsu eli löttö t. ansavirsu t. paulavirsu kiinnitetään jalkaan nilkan ja pohkeen ympäri sidottavilla pauloilla eli ansoilla. Lötöissä ja ansavirsuissa saatettiin käyttää jalkarättejä l. hattaroita ja. Virsunpaulojen materiaali vaihteli ja esim.esimerkiksi Kannaksen äyrämöisheimon naisten virsunpaulojen täytyi olla punottu mustasta villalangasta.

Virsu on kestävä jalkine tuoreessa ja kosteassa ympäristössä, kuten luhtaheinän teossa tai suolla liikuttaessa, niitä on käytetty myös järvillä talvisessa nuotanvedossa ennen kumisaappaiden aikaa. Kuivassa, risukkoisessa maastossa ja soralla tai kalliolla virsut taas kuluvat hyvin nopeasti. Virsuja saatettiin käyttää myös juhlavissa tilaisuuksissa, jolloin ne olivat huolellisemmin kudottuja ja niiden kanssa käytettiin tietynlaisia pauloja, hattaroita ja sääriverhoja. Valistusajasta lähtien erityisesti papisto ryhtyi vainoamaan virsujen käyttöä esim.esimerkiksi kirkossa ja virsut muuttuivat pelkästään työjalkineiksi.

Sotien aikana ja niiden jälkeen virsujen käyttö elpyi jonkun verran yleisen köyhyyden ja pula-ajan takia. Virsuja kuitenkin pidettiin hieman salavihkaa ja häpeillen. Tuolloin kuitenkin monet pienetkin tiet oli jo hiekoitettu. Teiden sora kulutti virsuja pahasti, joten niiden käyttö ei enää voinut ollakaan kovin laajaa. Aina 1970-luvulle asti vinokuteiset [[tuohivirsut|tuohivirsut]] säilyivät vielä jossain määrin yleisinä käyttöjalkineina, joissa mentiin pihanperällä olevaan saunaan ja jonkun verran niitä pidettiin myös sisätohveleina. Nykyisin virsut ovat muuttuneet seinäkoristeeksi, jolla yleensä ilmaistaan kulttuurista taustaa. Samalla virsujen mallit ovat muuntuneet entisiin käyttöjalkineisiin verrattuna.

[[est en:bast viisudshoes]]

[[en et: bast shoesviisud]]

[[ru : лапти]]