Ero sivun ”Kaksikomponenttiräjähde” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typoja, linkki, kh |
p AWB |
||
Rivi 2:
Kaksikomponenttiräjähteisiin voidaan laskea myös useamman komponentin sisältävät räjähteet.
Hapetin on usein jokin nitraatti tai kloraatti.
Polttoaine voi olla
kutsua myös räjähteitä, joissa räjähteen ominaisuuksia
muutetaan lisäämällä toisia ainesosia. Tyypillinen esimerkki tästä on ammoniumnitraatti, joka on itsessään räjähde, mutta vettä imevä ja vaikeasti räjähtävä. Seosaine voi karkottaa vettä tai helpottaa räjähtämistä.
Rivi 11:
Tunnetuin kaksikomponenttiräjähde lienee [[ANFO]] (engl. Ammonium Nithrate Fuel Oil) tai ANO, jossa
perusaineosat ovat ammoniumnitraatti ja polttoöljy.
Ammoniumnitraatti-öljy- räjähteet ovat selvästi sotilasräjähteitä heikkotehoisempia ja sopivat
Ammoniumnitraattia on noin 94% ja öljyä 6%.
Tämän aineen räjähdysnopeus on noin 2800-3500 m/s (lähde: Forcit)
Ammoniumnitraattipohjaisia räjähteitä käytetään, koska ne ovat halpoja.
Aineen muunnelmia kutsutaan
ANFO:ssa on ongelmansa. Seos vettyy nopeasti ja helposti ja menettää räjähdystehonsa.
Seos vaatii syttyäkseen suuren nallin lisäksi suuren tehokasta räjähdysainetta,
ANFO:n tiheys on alhainen, noin 0,85, mikä heikentää huomattavasti sen räjähdystehoa painoyksikköä kohti. ANFO ruiskutetaan usein säiliöautosta paineella. Se nostaa aineen tiheyttä noin 0,9:ään.
Joihinkin ANFO-seoksiin lisätään alumiinia tiheyden ja räjähdystehon kasvattamiseksi.
Rivi 29:
Monesti kaksikomponenttiseokset tuottavat vain välähdyksen, hidasta palamista tai heikon räjähdyksen, mutta osa niistä on vaarallisia tehoräjähteitä.
{{tynkä/Aseet}}
[[Luokka:Räjähdysaineet]]
| |||