Wikipedia

Ero sivun ”Puolustusmekanismi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p l, kl
p AWB
Rivi 1:
'''Puolustus'''- eli '''defenssimekanismit''' ovat osa psyykkistä itsesäätelyä. Eri defenssimekanismien avulla ihminen säätelee omaa mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Käsite on lähtöisin psykoanalyyttisestä teoriasta, mutta se on eri muodoissa levinnyt myös uudempiin psykologian teorioihin (esim.esimerkiksi terror management, emotion regulation, coping). Psykoanalyysin perustajan [[Sigmund Freud]]in tytär [[Anna Freud]] kehitti merkittävästi puolustusmekanismin käsitettä kirjassaan ''Minän suojautumiskeinot'' (1936).
 
== Puolustuskeinojen luokittelua ==
 
Usein defenssimekanismien käyttäminen tapahtuu tiedostamatta, henkilön pyrkiessä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Anna Freudin muotoileman teorian mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa mm.muun muassa ''[[superego]]n'' pelko (sisäistettyjen rajoitteiden voimakkuus), ''idin'' eli [[viettipohja]]n tarpeiden voimakkuuden pelko ja ''[[ego]]n'' synteesin vaarantuminen (keskenään ristiriitaiset tarpeet). Uudempien teorioiden mukaan psyykkistä uhkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisemmat minä- ja maailmankuvaan sopimattomat representaatiot ([[kognitiiviskonstruktiivinen]]-teoria), tai ylipäänsä kognitiivisesti ristiriitaiset ja emotionaalisesti tuskalliset kokemukset.
 
Defenssimekanismeja ovat mm.muun muassa kieltäminen, älyllistäminen, arvonkieltäminen (devaluoiminen), selittely (rationalisoiminen), huumori, torjunta (repressio) sekä projisointi. Alun perin Anna Freud esitti listan 10 erillisestä defenssimekanismista, mutta tällä hetkellä defenssimekanismien lukumäärästä ei vallitse yksimielisyyttä. Defenssien lukumäärä ja määritelmä riippuvat teoreettisesta lähestymistavasta ja tutkimuksissa käytetyistä menetelmistä. Erilaisia defenssimekanismien mittaamiseksi tarkoitettuja menetelmiä (esim.esimerkiksi kyselyitä, projektiivisia testejä) on kirjallisuudessa mainittu yli 50.
 
Usein defenssimekanismeja on luokiteltu neuroottisiin, kypsymättömiin, kehittyneisiin defenssimekanismeihin (luokitus George Eman Vaillantilta). Tämä luokitus eri defenssityyleihin on saanut jonkin verran tukea myös itsearviointikyselyihin perustuvissa faktorianalyyttisissä tutkimuksissa (mm. Bond ym., 1983). Tutkimuksissa on joskus havaittu myös rajatilaisten puolustusmekanismien tyyli. Nämä eri defenssityylit eroavat siinä miten ja millä tavoin ne vääristävät itsen, toisten ja tunteiden kokemista.
Rivi 24:
Defenssimekanismin lisäksi psyykkiseen itsesäätelyyn voidaan käyttää hallintakeinoja (eli coping-keinoja) ja tunteen säätelykeinoja. Hallintakeinojen käyttöä pidetään suhteellisen tietoisena, kun taas puolustusmekanismien toimintaa pidetään tiedostamattomana ja automaattisena. Esimerkiksi lasten puolustusmekanismien käyttöä koskevassa tutkimuksessa on osoitettu, että lapset siirtyivät kehittyneempien puolustusmekanismien käyttöön kun he alkoivat ymmärtää kognitiivisen kehittymisen myötä käyttämiensä puolustusmekanismien toimintaperiaatteen (Cramer & Brilliant, 2001).
 
On esitetty myös että puolustusmekanismeilla pyritään suojautumaan psyykkiseltä uhkalta (esim.esimerkiksi liian tuskallisilta tunteilta) kun taas hallintakeinot liittyisivät enemmän ulkoisen uhan säätelyyn (esim.esimerkiksi taloudellinen ahdinko).
 
Ero hallinta- ja puolustusmekanismien välillä on kuitenkin liukuva, ja on mahdollista että näiden ilmiöiden taustalla vaikuttavat samat perustavammat psyykkiset prosessit.
Rivi 32:
* Cramer, P., & Brilliant, M. A. (2001). Defense use and defense understanding in children. Journal of Personality, 69, 297-321.
 
== Luettavaa suomeksiKirjallisuutta ==
* Lindblom, J. (2005). ''Defenssimekanismien suojeleva funktio''. Pro gradu -työ. Psykologia. Tampere: Tampereen yliopisto. [http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00540.pdf]
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustusmekanismi”