Ero sivun ”Tuonela” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Omq (keskustelu | muokkaukset) Käyttäjän 212.213.178.11 (keskustelu) muokkaus 5270208 kumottiin |
|||
Rivi 4:
'''Tuonelalla'' (ts. '''Tuoni''', '''Manala''', '''Mana''', '''[[Vainajala]]''') tarkoitetaan mytologioihin perustuvaa kuolleiden valtakuntaa.
===Tuonela suomalaisessa kansanperinteessä===
Tuonela on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan mukaan [[kuolleiden valtakunta]] tai asunto [[tuonpuoleinen|tuonpuoleisessa]].
Tuoni sijaitsi maan tai veden alla tai saarella, ja oli joidenkin uskomusten mukaan pimeä tai hämärä ja kolkko. Joissain uskomuksissa Tuonela saattoi olla ylösalaisin, kuten [[maahiset|maahisten]] maa. Toisinaan tuonela myös rinnastettiin [[kalmisto]]on. Jos Tuonelan ilmansuunta tiedettiin, se oli yleensä [[pohjoinen]]. Tuonela esiintyy useasti [[Kalevala]]ssa ja suomalaisissa kansanrunoissa.
Kuolleiden sielut joutuivat Tuonelle eli heidät "vei Tuoni". Joskus kuolleet vietiin myös itään tai länteen, tai ne jäivät kotiin tai kodin [[pyhänurkka]]uksen seutuville lähimmäisiään suojelemaan. Vielä tuonpuoleisestakin kuolleet saattoivat palata elävien maille esimerkiksi [[luonto (mytologia)|luonnoiksi]] eli jälkipolvien suojelushengiksi.
Hautaustavoista päätellen tuonpuoleissa sielun on uskottu jatkavan elämäänsä pitkälti samaan tapaan kuin eläessään. Hautoihin on jätetty [[hautalahja|hautalahjoina]] muun muassa käyttöesineitä, koruja, aseita ja vaatteita. Kristinuskon aikana hautalahjoista luovuttiin, mutta esimerkiksi ortodoksit voivat edelleen uhrata haudalla esimerkiksi viinaryypyn.
Joissain perinteissä vainajat nukkuivat tai elivät hiljaista elämää Tuonella. Pahoilla ja moraalittomilla saattoi olla muita huonommat oltavat, esimerkiksi kivinen sänky. On myös joitakin kertomuksia pahaan paikkaan, kuten [[hauen suoli|hauen suoleen]] joutuneista, joita ei saanut edes tietäjä takaisin. Ei tiedetä, millainen muinaissuomalainen manala oli ennen kristinuskon vaikutusta. Tuonpuoleinen rangaistus voi olla myös kristillistä perua.
Kuolleet eivät joutuneet Manalle suoraan, vaan heidän oli matkattava sinne. Sielu saattoi viipyä jonkin aikaa esimerkiksi sukulaisten luona, mutta jossain vaiheessa oli lähdettävä – viimeistään silloin, kun sukulaiset karkottivat rakkaasta sukulaisesta pelottavaksi kummitukseksi muuttuneen hahmon pois. Oli elävien etu, että kuolleet menivät Tuonelaan, sillä silloin he olivat poissa kummittelemasta, mutta kuitenkin tavoitettavissa, jos apua tarvittaisiin. Sielun vaellus saattoi esimerkiksi kulkea [[tuonelan virta|tumman virran]] poikki, jossa tosin auttoi monissa tarinoissa [[tuonen tytti]] veneellään. Toisissa tarinoissa oli Tuonen edessä koski, [[Kinahmi]], palava pyörre, jonne puut kaatuivat ja jossa saattoivat virrata jopa teräaseet. Käsitys veden takana olevasta Tuonelasta liittyy ehkä [[kalmistosaari]]in. Jotkut ovat voineet samaistaa myyttisen Tuonelan ja paikallisen kalmiston.
Eräät [[Vienanjoki|Vienanjoen]] seudulla eläneet suomensukuiset ovat lähettäneet vainajat veneissä pois kohti pohjoista ja Vienanmerta, sillä näin niiden uskottiin päätyvän kuolleiden kotiin.
| |||