Ero sivun ”Batyskafi” versioiden välillä
Alkuun enwikistä. |
(ei mitään eroa)
|
Versio 10. elokuuta 2008 kello 06.23
Batyskafi (kreik. bathys (syvyys) ja skaphos (alus)) on Auguste Piccardin kehittämä itsenäisesti sukeltava, moottoroitu syvänmeren sukellusalus.[1]
Suurikokoinen kelluketankki on täytetty bensiinillä, joka on helposti saatavilla oleva paineenkestävä kellutusneste. Bensiinin paineenkestävyyden ansiosta kelluketankki on rakenteeltaan kevyt, veden paineen kohdistuessa bensiiniin. Kelluvuutta on helppo säätää päästämällä säätötankkeihin bensiiniä raskaampaa vettä. Sen miehistötilana on kelluketankin alle kiinnitetty batysfääri.[1]
Sukellettaessa batyskafin ilmasäiliöihin päästetään vettä, mutta suuret sukellussyvyydet estävät paineilman käytön sukellusveneitten tapaan sukelluksista nousemiseksi. Tämän vuoksi batyskafi on varustettu painolastina toimivilla rautahaulisäiliöillä, joista lasketaan pois nousuun vaadittava määrä hauleja. Tätä säädellään sähkömagneeteilla, jotka sähkövian sattuessa lakkaavat toimimasta ja alus nousee automaattisesti pintaan painolastin valuessa painovoiman vaikutuksesta ulos säiliöistä. Aluksen työntömoottoreina on akkukäyttöiset sähkömoottorit.[1]
Auguste Piccard rakennutti ensimmäisen batyskafin, FNRS-2:n (Fonds National de la Recherche Scientifique) Belgiassa vuosina 1946 – 1948.[1]
Piccardin toinen batyskafi oli vuonna 1953 vesillelaskettu Trieste, jonka Yhdysvaltain laivasto osti vuonna 1958. Vuonna 1960 Trieste, miehistönään Jacques Piccard ja luutnantti Don Walsh, laskeutui Mariaanien haudan syvimpään kohtaan, 10 911 metrin syvyyteen.[1]