Versio 9. elokuuta 2008 kello 11.20 muokkaa Kallerna (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 57 302 muokkausta p iw ← Vanhempi muutos		Versio 9. elokuuta 2008 kello 11.28 muokkaa kumoa 85.156.243.105 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 3: Kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1600-luvulla [[Novgorodin vapaavaltio]]n [[Shelonin viidennes\|Shelonin viidenneksessä]] [[Laukaajoki\|Laukaa]] ja [[Lovatjoki\|Lovat -jokien]] välissä. Kylä ei siis kuulunut [[Vatjan viidennes\|Vatjan viidennekseen]], johon muutoin muu Inkerinmaa kuului. Asukkaina oli tuolloin vatjalaisia ja inkeroisia. Kylä sai luultavasti nykyisen nimen Stolbovan rauhan jälkeen 1617, jolloin alueelle muutti luterilaista väestöä Suomesta. Suureen Narvusiin eli Kosemkinaan rakennettiin kirkko vuonna 1640 ja Kullankylä kuului siten [[Narvusi-Kosemkina]]n pitäjään, joka oli osana Narvan seurakuntaa vuoteen 1917 asti. ==Kylä jakaantuu kahtia ja tuhoutuu== [[Tarton rauha]]n (1920) seurauksena kylä jakaantui kahtia, koska Kulaajoesta tuli [[Viro]]n ja [[Neuvosto-Venäjä]]n rajajoki. Venäjän puoleinen osa kylästä kuihtui, koska asukkaita siirrettiin kauemmaksi rajasta. Näin syntyivät 1920-luvulla kaksi kylää Risukylä ~~och~~ja Muntinruhka Rosjoen? varteen. Vähitellen itäinen osa katosi kokonaan 1930-luvulla, kun kuusi perhettä lähetettiin [[Siperia]]an. Loput asukkaista siirrettiin Suureen Narvusiin, jonne myös hienoimmat asuinrakennukset purkamalla siirrettiin. Viron puoleinen osa kylästä kuului Viron Inkeriin. Läheiseen Kallivieriin rakennettiin kirkko vuonna 1920 ja Kullankylä kuului tähän seurakuntaan. Vuonna 1930 kylässä sijaitsi koulu ja 32 asuinrakennusta. Kylästä tuli eräänlainen Neuvotoliiton inkeriläisvainojen muistomerkki ja piikkilangalla kahtia jaettu kylä tuli tunnetuksi mm. [[Saima ~~Harmajan~~Harmaja]]n ~~teoksessa~~runoteoksessa ~~1930-luvun~~Inkerinmaan rajalla. Toisen maailmansodan aikana väestö evakuoitui Suomeen ja osa Ruotsiin. Sota tuhosi koko kylän, eikä asukkaat palanneet takaisin sodan päätyttyä. Paikka on nykyisin autio. <!--▼ ==Kuuluisia kullankyläläisiä== * [[Leander Reijo]], ''Inkerinmaan kuningas''. * [[Johannes Angere]], dosentti ja ruotsin inkeriläissuomalainen kirjailija [[Luokka:Inkerin kylät]] ~~Estniska delen efter 1920 [redigera]~~ [[Luokka:Narvusi-Kosemkina]] [[Luokka:Viron inkeri]] Den estniska delen av byn hamnade i det som kom att kallas det Estniska Ingermanland. Här var förutsättningarna helt annorlunda. 1920 byggdes en kyrka i Kallivieri och Kullankyläs estniska del kom då att tillhöra Kallivieri församling. 1930 fanns det en skola och 32 hus i byn. 1930-talets förföljelse av ingermanländare i Sovjetunionen väckte stor uppståndelse bland många finländare och Kullankyla blev en vallfärdsort dit man kom för att vidröra taggtråden. Den unga poeten Saima Harmaja besökte platsen och skrev senare dikten "Vid Ingermanlands gräns". Under andra världskriget flydde befolkningen bort från Kullankylä till Finland och i en del fall vidare till Sverige. Under krigets slutskede utplånades hela byn och idag ligger platsen helt öde. ▲<!-- Skönlitteratur [redigera] Johannes Angere, som är uppvuxen i Kullankylä, har skrivit två skönlitterära böcker som kretsar kring byn. Den första, Stormvågen (finsk originaltitel: Kullankylä), handlar om åren 1917-1920 och blev en stor framgång i Finland. Fortsättningen, Me Kullan Miehet (ej översatt till svenska, titeln betyder "Vi män från Kullankylä"), belyser tiden för andra världskriget. Böckerna ger en finstämd och humoristisk inblick i den ingermanländska vardagen. Kända personer från Kullankylä [redigera]

Ero sivun ”Kullankylä” versioiden välillä