Versio 9. elokuuta 2008 kello 10.50 muokkaa 85.156.243.105 (keskustelu) välitallennus		Versio 9. elokuuta 2008 kello 11.17 muokkaa kumoa 85.156.243.105 (keskustelu) välitallennus Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Kullankylä''' (myös ''Kulla'', ''Kullaankylä'', {{k-ru\|Mertvitsa\|Мертвицы)}}, {{k-sv\|Kullaby}}) oli kylä läntisellä [[Inkerinmaa]]lla Kullajoen varressa. Se sijaitsi 20 km Narvasta pohjoiseen. Asukkaina oli inkerinsuomalaisia 1940-luvulle asti, jonka jälkeen alueesta tuli Neuvostoliiton rajavyöhykettä. Kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1600-luvulla [[Novgorodin vapaavaltio]]n [[Shelonin viidennes\|Shelonin viidenneksessä]] [[Laukaajoki\|Laukaa]] ja [[Lovatjoki\|Lovat -jokien]] välissä. Kylä ei siis kuulunut [[Vatjan viidennes\|Vatjan viidennekseen]], johon muutoin muu Inkerinmaa kuului. Asukkaina oli tuolloin vatjalaisia ja inkeroisia. Kylä sai luultavasti nykyisen nimen Stolbovan rauhan jälkeen 1617, jolloin alueelle muutti luterilaista väestöä Suomesta. Suureen Narvusiin eli Kosemkinaan rakennettiin kirkko vuonna 1640 ja Kullankylä kuului siten [[Narvusi-~~Kosemkinan~~Kosemkina]]n pitäjään, joka oli osana Narvan seurakuntaa vuoteen 1917 asti. ==Kylä jakaantuu kahtia== [[Tarton rauha]]n (1920) seurauksena kylä jakaantui kahtia, koska Kulaajoesta tuli [[Viro]]n ja [[Neuvosto-Venäjä]]n rajajoki. Venäjän puoleinen osa kylästä kuihtui vähitellen ja katosi kokonaan 1930-luvulla, kun viimeiset perheet lähetettiin Siperiaan.▼ <!--▼ ▲[[Tarton rauha]]n (1920) seurauksena kylä jakaantui kahtia, koska Kulaajoesta tuli [[Viro]]n ja [[Neuvosto-Venäjä]]n rajajoki. Venäjän puoleinen osa kylästä kuihtui, ~~vähitellen~~koska jaasukkaita siirrettiin kauemmaksi rajasta. Näin syntyivät 1920-luvulla kaksi kylää Risukylä och Muntinruhka Rosjoen? varteen. Vähitellen itäinen osa katosi kokonaan 1930-luvulla, kun ~~viimeiset~~kuusi ~~perheet~~perhettä lähetettiin ~~Siperiaan~~[[Siperia]]an. Loput asukkaista siirrettiin Suureen Narvusiin, jonne myös hienoimmat asuinrakennukset purkamalla siirrettiin. Viron puoleinen osa kylästä kuului Viron Inkeriin. Läheiseen Kallivieriin rakennettiin kirkko vuonna 1920 ja Kullankylä kuului tähän seurakuntaan. Vuonna 1930 kylässä sijaitsi koulu ja 32 asuinrakennusta. Kylästä tuli eräänlainen inkeriläisvainojen muistomerkki ja piikkilangalla kahtia jaettu kylä tuli tunnetuksi mm. Saima Harmajan teoksessa 1930-luvun ~~Historia [redigera]~~ ▲<!-- ~~Tidig historia [redigera]~~ Byn är känd från före 1600-talet och tillhörde då Sjelonas femtedel, mellan floderna Lovat och Luga, och inte Voternas femtedel dit övriga Ingermanland hörde.[1][2] Byn fick troligen namnet Kullankylä efter den lutherska invandringen efter Freden i Stolbova 1617. 1640 byggdes en kyrka i Bolsjoje Kuzemkino och Kullankylä tillhörde Kuzemkino församling, som var en del av Narva församling fram till 1917. ~~Fredsfördraget i Dorpat [redigera]~~ Efter Fredsfördraget i Dorpat den 2 februari 1920 hamnade gränsen mellan Estland och Sovjetunionen längs Kullaån, rakt genom byn. För att ytterligare förstärka den onaturliga gränsen som skiljde släkt och vänner och i en del fall familjer från deras åkrar, drogs ett taggtrådsstängsel längs den estniska stranden[1]. ~~Sovjetska delen efter 1920 [redigera]~~ Den sovjetska delen av byn decimerades gradvis och försvann helt under mitten av 1930-talet. I mitten av 1920-talet flyttade några av byns familjer längre bort från gränsen och bildade då två nya byar, Risukylä och Muntinruhka, vid Rosån[1]. 1934 skickades sex av byns familjer till Sibirien. Senare flyttades resten av befolkningen bort från Kullaåns närhet, en del till Bolsjoje Kuzemkino[3]. De bästa husen plockades ner och uppfördes i Bolsjoje Kuzemkino, de övriga höggs med tiden ner till ved[4]. Som skäl för likvideringen av den sovjetska delen av byn angavs att estniska spioner hade trängt in i Sovjetskt territorium genom byn[3]. Som gömd agenda fanns Sovjets vilja att annektera först Estland och senare resterande delen av Baltikum. Estniska delen efter 1920 [redigera]

Ero sivun ”Kullankylä” versioiden välillä