Ero sivun ”Autiotupa” versioiden välillä

9 merkkiä lisätty ,  14 vuotta sitten
p
typo: tarkoitettu mahd. luoteis-suomea, mikä on virheellinen tieto
p
p (typo: tarkoitettu mahd. luoteis-suomea, mikä on virheellinen tieto)
[[Kuva:Oahujoen_autiotupa.jpg|thumb|Oahujoen autiotupa [[Lemmenjoen kansallispuisto]]ssa]]
 
'''Autiotupa''' (lyhenne ''at'') on avoin lyhytaikaiseen majoittumiseen tarkoitettu asumus. Autiotuvat sijaitsevat yleensä [[erämaa-alue|erämaissa]], [[kansallispuisto]]issa ja retkeilyreittien varrella. Kaikille kulkijoille avoimia rakennuksia ei juuri muualta maailmasta löydy kuin [[Suomi|Suomesta]]. Autiotupa perinne on alkanut [[1700-luku|1700-luvun]] loppupuolella, jolloin kulkureittien varrelle alettiin rakentaa majoitustiloja kulkijoille. [[1800-luku|1800-luvulla]] alkoivat viranomaiset rakentaa näitä tupia. Myöhemmin [[1900-luku|1900-luvulla]] autiotupia alettiin rakentaa matkailukäyttöön. Autiotupia ja –kotia on rakennettu myös poronhoidon ja metsästyksen tarpeisiin. Tuvat voidaankin karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin. Virallisia autiotupia ylläpitää pääasiassa [[Metsähallitus]]. Pääosa Suomen autiotuvista sijaitsee Luonnonpohjois- ja itä-Suomessa. Autiotupien koko voi vaihdella melkoisesti. [[Muotkatunturin erämaa]]ssa on häthätää kahden hengen majoitukseen riittävä Lahtisen kämppä ja [[Urho Kekkosen kansallispuisto]]ssa 16 hengen [[Luirojärvi|Luirojärven]] kämppä, jota myös Luirojärven Hilttoniksi kutsutaan.
 
1900-luvun puolivälissä kirjoitettiin [[Lapin lääni]]n autiotupatoimikunnan toimesta aikaisemmin kirjoittamattomat kulkijan käskyt ylös. Näissä säännöissä opastetaan tulisijan käytössä, puuhuollossa ja ennen kaikkea muiden matkaajien huomioimisessa. Etusija majoitukseen on aina väsyneemmällä ja myöhemmin tuvalle tulleella kulkijalla kuin siellä jo levänneellä matkaajalla.
4 036

muokkausta