Ero sivun ”Peijaiset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
hetki vielä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 65:
:''enkä pannut maavarahan: oisin pannut maavarahan, ''
:''siat siinä siirteleisi, alakärsät käänteleisi.''
==Couvon Pääliset==
Vanhojen tuntemattomien tekstien mukaan kun karhu tapettiin ja nyljettiin metsässä, [[liha]] ja [[nahka]] vietiin [[kylä|kylään]]. Sen jälkeen ihmiset sopivat paikan ja päivän Couvon päälisille, eli häille. Näihin menoihin kerättiin [[vilja|viljaa]] oluen ja [[viina|viinan]] keittämistä varten. Kun päivä oli tullut, kansa kokoontui pyhävaatteissaan sovittuun taloon, jossa määrättiin karhun kunniaksi poika [[sulhanen|sulhaseksi]] ja morsiuspukuun pukeutunut tyttö [[morsian|morsiameksi]]. Häissä tarjottiin Karhun omaa lihaa [[hernekeitto|hernekeiton]] kera. Kun karhunpään kantaja saapui eteisen kynnykselle, hänen sanotaan sanovan seuraavat sanat: "Pois olcon poijat porstuasta, pijat pichti-puoli-sista, hyvän tullessa tupan, autuan sisälle astuisa" Näillä sanoilla oli tarkotus häätää pois tuvasta pojat ja tytöt jotka eivät ymmärtäneet pyhän merkitystä, jona ihmiset pitivät karhunkalloa. Kaiken täytyi tapahtua vakavasti ja pyhästi, jotta ei tarvinnut pelätä metsänjumalan vihaa seuraavalla karhunkaatokerralla metsässä.
Erilaisia häätökäskyjä on löytynyt kuitenkin eripuolilta suomea:
:''Poispa poiat porstuvesta, Piiat pihtipuolisilta Urohon tultua tupahan - Ristijärvi
:''Pois pojat porstuvista, Piiat pihtipieluksista Tullessa uroon tupaan, Astuissa aika poian - Haapajärvi
:''Pois pojat porstuvista, Piijat piht-puolisilta Uron tullessa tuppaan - Rantasalmi
Vati, jossa karhunpäätä pidettiin laitettiin kunniapaikalle [[pöytä|pöydän]] päähän. Sen jälkeen juhlaväki istui pöytään. Morsian ja sulhanen pöydän päähän. Ruokailun päättyessä juotiin hetken aikaa sekä laulettiin [[runo]], jolla pyydettiin karhua:
:''Ohtoiseni Linduiseni Caunoiseni Culdaiseni Anna rauha raavaille Sondareisille sovindo Uckoiseni Linduiseni Caunoiseni culdaiseni Käypä caiten carjamaita :''Lävitellen lehmi-tahrat
Sen jälkeen seurasi katkelmallinen rukous Väinämöiselle:
:''Hihtavaha hikehen Väsytellen väinämöinen Tuopa tänne tuonembata Josa hiesä hihtaisit Hikeen hijen hiuxen calcarot Nouva naula pohjolasta Päte pitkästä :''perästä Elä hihätä miestä hikehen Hijestä hiuxet noutama Että ne calcaroon kävisi.
:''Tuopa Lembo lepeelle Tänne Saalis saapuille Minun köyhän miehen pyyxeni Minä hajotan hambaan Levitän Leucaluun
===Hampaiden Irrotusriitti===
Virren laulamisen jälkeen muutama mies meni vadin luokse jossa karhunpää oli ja yrittivät irroittaa sormin hampaita karhunkallosta. Yksi miehistä sanoi seuraavat sanat
''Joco otan ochtojani alan ambu-Linduani repäisen Leucaluita.''
Hampaita käytettiin taianomaisiin tarkoituksiin, sekä niiden irroittamisella on pyritty karttamaan jotakin vaaraa. Uskottiin että karhu oli kuollut vasta sitten, kun siltä oli kiskottu hampaat irti suusta, sekä kiskottu kynnet irti.
===Karhunkallohonka===
Aterian jälkeen Karhun kalloa ja sen luita ryhdyttiin kantamaan ulos tuvasta. Hääpari asettuivat rinnakkain kulkueen eteen. Hääparin perässä kulki mies kantaen oluthaarikkaa, sen jälkeen tuli laulaja, joka lauloi runoa. Laulajan perässä kulki pää- ja luuvadin kantaja. Muut seurasivat perässä.
Kun seurue oli saapunut oikealle paikalle, sille tietylle paikalle johon karhun luut aina lasketaan, etsittiin juuri oikeanlainen honka. Kallo ripustettiin hongan oksaan. Tarpeeksi korkealle, että sitä ei voinut eläimet napata. Luut haudattiin hongan juureen. Tällaista honkaa kutsuttiin karhun karsikoksi.
Uskottiin, että karhun henki palaisi takaisin karhun luihin ja näin syntyisi uusi karhu pyydettäväksi.
==Katso myös==
| |||