'''Mikrofoni''' on nykyaikaisen [[Ääni|äänentallennus]]- ja -[[äänentoisto|toistotarpeiston]] vanhanaikaisin väline, mikäli itse [[sähköjohdin|johtoja]] ei lasketa mukaan. Ensimmäisiä mikrofonikokeiluja tehtiin jo [[1800-luku|1800-luvun]] alkupuoliskolla; ensimmäisen varsinaisen mikrofonin kehitti kuitenkin [[Emile Berliner]]-niminen fysiikan opiskelija vuonna [[1877]]. Hän myi sen patentin [[Bell Telephone Company]]lle. Tätä mikrofonia käytettiin varhaisissa [[puhelin|puhelimissa]], mutta sitä kehitettiin paremmaksi juuri keksityn [[radio]]n tarpeisiin. '''Hiilimikrofonin[[Hiilimikrofoni]]n''' keksi [[David Edward Hughes]] [[1878]], mutta sen teollinen valmistus alkoi vasta [[1920-luku|1920-luvulla]]. Mikrofoneja käytettiin siis radiossa ja puhelimissa, joissa ne olivat tarpeeksi laadukkaita, mutta äänitetallennukseen mikrofonien tuottama äänenlaatu oli melko heikko ja niiden [[taajuusvaste]] oli epätasainen.
[[1930-luku|1930-luvulla]] kehitettiin ensimmäiset '''[[dynaaminen mikrofoni]]|dynaamiset-''' ja '''kondensaattorimikrofonit[[kondensaattorimikrofoni]]t''', jotka tuottivat todella laadukasta ääntä, eivätkä olleet liian kalliita valmistaa. Dynaamiset mikrofonit perustuivat samaan tekniikkaan kuin aiemmat, mutta niissä oli joitakin merkittäviä parannuksia verrattuna aiempiin, esimerkiksi hiilimikrofoniin. Kondensaattorimikrofonit sen sijaan olivat aivan uudenlaisia keksintöjä, jotka hyödynsivät uusinta tekniikkaa. Dynaamiset ja kondensaattorimikrofonit otettiin suurimmissa radioyhtiöissä teknisten sovellusten osaksi, sillä kuten sanottua, niiden äänenlaatu oli ratkaisevasti parempi kuin aiempien mikrofonisovellusten. Nykypäivänä kaikkein käytetyimpiä mikrofoneja ovat dynaamiset ja kondensaattorimikrofonit, joista dynaaminen on hinta-laatusuhteensa vuoksi selvästi suositumpi.
