Ero sivun ”Poltetun maan taktiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ML (keskustelu | muokkaukset) eiköhän oleellisin ole ole ruokalähteiden tuhoaminen |
väliotsikko Suomi + täydennetty |
||
Rivi 5:
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan aikana]] sekä neuvostoliittolaiset että saksalaiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa.
==Poltetun maan taktiikka Suomessa==
[[Isoviha]]n aikana 1714–1721 [[Pietari Suuri]] käytti poltetun maan taktiikkaa luodakseen 100 kilometriä syvän aution alueen [[Pohjois-Pohjanmaa]]lle Ruotsin vastaiselle rajalle.
[[Talvisota|Talvisodassa]] 1939-1940 suomalaisjoukot paikoitellen polttivat taloja, joista arveltiin olevan eteneville neuvostoliittolaisille hyötyä. [[Petsamo]]sta vetäytymisen aikana rakennukset poltettiin järjestelmällisesti.
Laajasti poltetun maan taktiikkaa käyttivät [[natsi-Saksa|saksalaiset]] vuonna 1944 [[Lapin sota|Lapin sodan]] aikana turvatakseen vetäytymistään Pohjois-Suomesta. Saksalaisten tuhoamistaktiikka oli perusteellista ja järjestelmällistä. Rakennukset ja liikenneyhteydet hävitettiin tai miinoitettiin. Rautatiestä käyttökelvottomaksi joutui 471 kilometriä. Maantieverkostoa miinoitettiin tai räjäytettiin kulkukelvottomaksi 9 500 kilometriä. Kaikki lossit laitureineen, 675 siltaa ja noin 2 800 maantierumpua tuhottiin. Puhelin- ja lennätinlinjoja tuhottiin eri asteisesti 3 700 kilometriä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jouni Kallioniemi| Nimeke = Lapin sota 1944-1945 Suursodan loppunäytös pohjoisessa| Vuosi = 1989| Kappale = | Sivu = 59 | Selite = | Julkaisupaikka =Raisio | Julkaisija =Teospiste Oy | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =27.7.2008| Kieli = }}</ref><ref name="arr">{{Kirjaviite | Tekijä= Veli Arrela (toim.)| Nimeke= Tuhkasta nousi Lappi| Selite=s. 5-8 | Julkaisija= Lapin maakuntaliitto ry| Vuosi= 1983| Tunniste=| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 27.7.2008| Kieli = }}</ref> Lisäksi saksalaiset asettivat maastoon huomattavan määrän miinoja turvatessaan vetäytymistään miinasuluilla.
Lapin läänissä tuhottiin kaikkiaan noin 15 000 rakennusta, arvioilta 40–47 % koko läänin rakennuskannasta. Taajamista pahiten tuhoutui [[Savukoski]], jonka rakennuksista hävitettiin 95 %. Rovaniemen ja [[Enontekiö]]n rakennuksista tuhottiin 90 %.<ref name="arr"/> [[Sodankylä]]n, [[Kolari]]n, [[Turtola]]n (nyk. [[Pello]]), [[Muonio]]n ja [[Salla]]n tuhoprosentti vaihteli noin 60–75 % välillä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sampo Ahto| Nimeke = Aseveljet vastakkain. Lapin sota 1944-1945| Vuosi = 1980| Kappale = | Sivu = 484| Selite = |Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä| Tunniste = ISBN 951-26-1726-9| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 27.7.2008|Kieli = }}</ref> Rakennukset tuhottiin käyttötarkoituksesta välittämättä: esimerkiksi Rovaniemen, [[Enontekiö]]n, [[kemijärvi|Kemijärven]] ja [[Turtola]]n kirkot poltettiin.<ref name="ym">{{Verkkoviite | Tekijä= Lapin ympäristökeskus| Nimeke=Lapin läänin kirkkorakentaminen | Ajankohta= 20.4.2004 | Osoite= http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=3931&lan=fi| Julkaisija= Valtion ympäristöhallinto| Luettu= 27.7.2008}}</ref> Tuhoamatta jäi vain muutama kylä – [[pelkosenniemi|Pelkosenniemen]] [[Suvanto (kylä)|Suvanto]] säästyi kokonaan.
==Lähteet==
{{Viitteet}}
[[Luokka:Sodankäynnin strategia]]
| |||