Ero sivun ”Naturalistinen virhepäätelmä” versioiden välillä

avoimen kysymyksen argumentista ym.
p (Botti lisäsi: he, ja)
(avoimen kysymyksen argumentista ym.)
'''Naturalistinen virhepäätelmä''' on väitetty looginenfilosofinen virhepäätelmä, liittyenjoka liittyy [[moraali]]sen [[hyvä]]n luonteeseen ja tarkoitukseen. Brittiläinen filosofi [[G. E. Moore]] esittelee sen kirjassaan ''[[Principia ethica]]''.
 
Moore väittää henkilön syyllistyvän naturalistiseen virhepäätelmään, jos hän yrittää yhdistääpalauttaa moraalisen "hyvän" johonkin naturalistiseenluonnolliseen, maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen.
 
Esimerkiksi [[hedonisti]] saattaa väittää moraalisen hyvän olevan mitattavissa ihmisissä esiintyvän mielihyvän tai onnellisuuden perusteella. Tällaiset hedonistit ovat laajentaneet näkökulmaansa hedonismin ydinteesistä, jonka mukaan mielihyvä tulee maksimoida. Mooren mukaan tämä on ankara virhe, ja moraalista hyvää tulee pitää sellaisena kuin se on, yksinkertaisena määrittelemättömänä epänaturalistisena arvona.
 
On huomattava, että Moore piti yhtä lailla virheenä hyvän palauttamista yliluonnollisiin tai metafyysisiin ominaisuuksiin (Jumalan lain tai kosmoksen järjestyksen mukaisuuteen tms.).
Mooren mukaan yritys määrittää moraalinen hyvä naturalistisen ominaisuuden avulla kaatuu aina '''avoimen kysymyksen argumenttiin.''' Jos joku väittää onnellisuuden olevan sinällään moraalista hyvää, voidaan aina kysyä, miksi juuri se on moraalista hyvää.
 
Mooren mukaan yritys määrittää moraalinen hyvä naturalistisen ominaisuuden avulla kaatuu aina '''avoimen kysymyksen argumenttiin.''' Ajatellaan esimerkiksi väitettä, että hyvää on se, mikä tuottaa mielihyvää (mielihyvän paikalle voidaan ajatella mikä tahansa muukin asia). Silloin voitaisiin päätellä seuraavasti: "P tuottaa mielihyvää – siis P on hyvä." Avoimeksi jää silti kysymys: "Onko hyvä, että P tuottaa mielihyvää?" Mooren mukaan tämä kysymys on aina mielekäs, eikä mikään hyvän analyysi siksi voi onnistua.
Hedonisti saattaisi välttää naturalistisen virhepäätelmän mahdollisuuden toteamalla vain moraalisen hyvän ja onnellisuuden korreloivan täysin. Iso osa kritiikistä väittää myös Mooren yleisesti ottaen vain puhuvan [[analyysin paradoksi|analyysin paradoksista]], eikä niinkään tietystä etiikan luonteeseen läheisesti liittyvästä ongelmasta.
 
Hedonisti saattaisi välttää naturalistisen virhepäätelmän mahdollisuudenvastata toteamalla vain moraalisen hyvän ja onnellisuudenmielihyvän korreloivan täysin. Iso osa kritiikistä väittää myös Mooren yleisesti ottaen vain puhuvan [[analyysin paradoksi|analyysin paradoksista]], eikä niinkään tietystä etiikan luonteeseen läheisesti liittyvästä ongelmasta.
 
Mooren näkökantaa kutsutaan [[eettinen epänaturalismi|eettiseksi epänaturalismiksi]]. Hän oli itse [[utilitaristi]] moraalin suhteen.
413

muokkausta