Ero sivun ”Die Kunst der Fuge” versioiden välillä

'''Die Kunst der Fuge''' (''Fuugan taito'') [[BWV]] 1080 on [[Johann Sebastian Bach]]in keskeneräiseksi jäänyt teos, joka julkaistiin säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna [[1750]]. Teoksen neljätoista [[fuuga|fuugaa]] ja neljä [[Kaanon (musiikki)|kaanonia]] veivät [[barokki|barokin]] ajan [[kontrapunkti|kontrapunktisen]] [[polyfonia|polyfonisen]] musiikin huippuunsa ja samalla se päättää Bachin loppukauden instrumentaalisuurteosten sarjan, johon kuuluvat myös [[Goldberg-muunnelmat]] ja [[Musikalisches Opfer]].

 

 

==Teoksen historia==

Teoksen viimeinen fuuga on otsikoitu painetussa versiossa ''Fuga a 3 Soggeti'', jonka italiankielisyys viittaa siihen, että nimen on jälkikäteen lisännyt joku Bachin pojista. Se jäi säveltäjältä kesken, ja Carl Philipp Emanuel lisäsi painokseen tekstin ''"NB Tekijä kuoli tehdessään tätä fuugaa, jossa nimi B A C H ilmaantuu kontrasubjektina."'' (''NB Über dieser Fuge, wo der Nahme B A C H im Contrasubject angebracht worden, ist der Verfasser gestorben.''). Huomautus ei nykykäsityksen mukaan ole kirjaimellisesti totta, sillä nuottikirjoitus on siihen asti Bachin omakätistä, mutta viimeiset kuukautensa hän oli kuitenkin lähes sokea.

 

 

== Teoksen rakenne ==