Ero sivun ”Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+kirjamalline |
p Täsmennystä botin avulla: Afganistanin sisällissota korvattiin link(e)illä Afganistanin sota (1979–1989) |
||
Rivi 18:
Kirjassa pohditaan myös sitä onko ollut aiheellista väittää [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]in kohdistuvaa uhkaa perusteeksi sodille. Sen pohdinnan pohjaksi on perehdytty Pietarin historiaan ja todettu Pietarin alueen olleen aikoinaan Helsingin jälkeen toiseksi suurin suomalaisten asuinalue. Pietarin rakentamiseen oli Nordbergin mukaan pakotettu "luvuton määrä" suomalaisia ja venäläisiä "joiden luut ovat edelleen osa kaupungin pohjaa." (sivu 13) Pohdinnan lopputulosta voisi yrittää arvata jo esipuheessa esitetystä Neuvostoliiton entisen ulkoministerin [[Vjatšeslav Molotov]]in lausahduksen sitaatista: "Pidin ulkoministerinä tehtävänäni levittää isänmaamme rajoja mahdollisimman laajalle. Ja näyttää siltä, että me Stalinin kanssa selvisimme hyvin tästä tehtävästä." (sivu 11)
Tapahtuneiden hyökkäysten lisäksi Nordberg väittää Venäjän suunnitelleen hyökkäystä länteen "maailmanhistorian suurimmin" joukoin heinäkuussa [[1941]], jota ei sitten tapahtunut, kun [[Natsi-Saksa|Saksa]] hyökkäsi yllättäen itään [[22. kesäkuuta]] 1941 (sivu 174). Eversti Nordberg tarkastelee myös väittämäänsä [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikaista Venäjän suunnitelmaa valloittaa koko [[Eurooppa]], joka hänen mukaansa löytyi [[Unkari]]n arkistoista (sivu 318). Nordberg käsittelee tutkimuksessaan myös [[talvisota]]a ja [[jatkosota]]a sekä [[Baltia]]n maiden miehitystä Venäjän toimesta sekä vuonna [[1940]] että [[1944]]. Kirjassa käsitellään myös Venäjän hyökkäystä [[Unkari]]in vuonna [[1956]], [[Tšekkoslovakia]]n miehitystä vuonna [[1968]] ja [[Afganistanin
[[Tšetšenia]]n [[sota|sotia]] (katso: [[ensimmäinen Tšetšenian sota]], [[toinen Tšetšenian sota]]) Nordberg käsittelee sekä sotilaallisten operaatioiden kannalta että myös Venäjän asevoimien Tšetšeniassa tekemien sotarikosten ja rikosten ihmisyyttä vastaan kannalta. Teoksessa käsitellään laajalti [[venäläiset|venäläisten]] [[sotilas|sotilaiden]] demoralisoitumista ja välittämättömyyttä kansainvälisistä sopimuksista. ”Mitä sääntöjä? Mikä [[Geneven sopimukset|Geneven sopimus]]? Mitä sitten, vaikka Venäjä on sen allekirjoittanut? Minä en ole sitä allekirjoittanut, yksikään kavereistani ei ole sitä allekirjoittanut. – – Nämä säännöt eivät toimi Venäjällä” (erään venäläisen upseerin lausunto, sivulla 587).
| |||