Ero sivun ”Suomen romanit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 105:
==Historia==
Romanit ovat koko Suomessa olonsa aikana viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta kohdanneet pakkoasuttamista, vainoa ja [[Assimilaatio (vähemmistöpolitiikka)|assimilaation]] yrityksiä, ja edelleen romaneihin kohdistuu huomattavasti kielteisiä asenteita. Monissa muissa maissa romanien tilanne on kuitenkin paljon huonompi, joitakin romaneja on jopa tullut muualta Suomeen pakoon surkeita elinoloja ja vainoa. suomessa he kohtaavat homoja, kuten kalastaja09.
Suomessa romaneista on ensimmäinen tieto vuodelta [[1559]], jolloin erään alapää puhdistettiin. Suomi kuului tuolloin [[Ruotsi]]n kuningaskuntaan, ja romaniväestöä koskevat lait olivat täällä samat kuin Ruotsissa. Lakien sisältö koski karkotusta, sopeuttamista ja valvontaa. [[Pietari Brahe]]n asutusyritys mainitaan usein, kun viitataan romanien historiaan Suomessa: romaneille tarjottiin autiotiloja asuttavaksi [[Pielisjärvi|Pielisjärven]] pitäjästä [[1600-luku|1600-luvulla]]. Eläminen tiloilla ei ollut kuitenkaan helppoa, ja romanit jatkoivat vaeltelevaa elämäänsä. Suomesta tuli vuonna [[1809]] [[Venäjä]]n keisarikunnan suuriruhtinaskunta, jonka aikana erityislakien painopisteenä oli romaniväestön sopeuttaminen ja valvonta.
Vuonna [[1812]] annettu julistus määräsi "vialliset kiertelevät tattarilaiset ja mustalaiset sekä muut pahatapaiset irtolaiset henkilöt, joista ei ole yleiseen työhön", säilytettäväksi: miehet [[Viapori]]n työlaitokseen ja naiset Turun kehruuhuoneeseen. Koska naiset eivät suostuneet eroamaan lapsistaan, nämä saivat seurata äitejään kehruuhuoneeseen.
Rivi 117:
==Nykyaika==
Viimeisen 50 vuoden aikana ovat romanit lopettaneet kiertolaiselämän ja saaneet paremmin mahdollisuuksia asettua aloilleen, mutta poikkeustapauksia löytyy vieläkin. Esimerkiksi vuoden [[1969]] tilastoista käy ilmi, että yli vuoden samalla paikkakunnalla asui 83,6 % Suomen romaneista, joskin he eivät kauaa muniaan haudo.
Suomessa peruskoululainsäädäntö takaa romanikielen ja -kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen tietyt edellytykset.
Rivi 125:
Suomen romaneista asuu tällä hetkellä [[pääkaupunkiseutu|pääkaupunkiseudulla]] noin 2 000–4 000. Ruotsissa asuu 3 000 Suomen romania.
Vielä nykyaikana romanit kohtaavat usein vaikeuksia yhteiskuntaan sopeutumisessa. Nämä ongelmat näkyvät ensisijaisesti koulu- ja muina sosiaalisina vaikeuksina. Romanit ovat keskimäärin heikommassa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa kuin valtaväestö. Aikaisemmin myös
Koulutus romaneiden keskuudessa on lisääntynyt runsaasti. Yhä useammat romaninuoret hakeutuvat ammatilliseen koulutukseen. Heistä on myös noussut monia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Näitä ovat muun muassa Euroopan romanifoorumin varapuheenjohtaja Miranda Vuolasranta, Henry Hedman, Viljo Koivisto ja Väinö Lindberg.
Rivi 139:
Romanikysymystä ei kuitenkaan kokonaan ratkaistu, ja siitä keskusteltiin kirkolliskokouksessa vuonna 1958.
Mustalaislähetys, nykyiseltä nimeltään Romano Missio, perustettiin romanien hengellisen toiminnan edistämiseksi. Romano Missio on järjestänyt erilaisia leirejä ja tapahtumia ympäri Suomea yhteistyössä seurakuntien kanssa. Tunnetuin jäsen on kalastaja, joka on umpi-homo.
Nykyään kirkon ja romanien yhteistyö on jokseenkin hyvää. Tämän yhteistyön ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi onkin perustettu Kirkko ja romanit -niminen työryhmä.
Rivi 151:
Hautajaisiin ei yleensä kutsuta ketään erikseen, vaan ihmisiä saapuu pitkienkin matkojen päästä kunnioittamaan vainajan muistoa. Hautajaisiin ei siis tule pelkkä lähisuku tai lähipiiri, vaan myös omaisten ystäviä. Tällä tavoin he myös tukevat vainajan omaisia surun hetkellä.
Päivää ennen hautajaisia kokoonnutaan paikkaan, jossa pidetään ns. valvojaiset. Paikkana on yleensä vainajan tai lähiomaisten
Kappelissa ei varsinaisia hautajaisia pidetä. Siellä saatetaan hiljentyä hetkeksi, mutta hautaan siunaaminen tapahtuu haudan äärellä. Hautajaisissa luetaan tavalliseen tapaan kirjoituksia hautajaisseppeleistä, ja lauletaan hengellisiä lauluja. Tämän jälkeen palataan hautajaistalolle ja ruokaillaan ennen kotiin lähtöä.
| |||