Ero sivun ”Suomenruotsalaiset” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 16:
Ruotsalaista väestöä siirtyi nykyisen Suomen alueelle viimeistään 1200-luvulta lähtien. Ruotsalaista asutusta levisi keskiajan kuluessa varsinkin [[Ahvenanmaa]]n ja [[Turun saaristo]]ihin sekä [[Pohjanmaa]]n, [[Uusimaa|Uudenmaan]], [[Satakunta|Satakunnan]] ja [[Etelä-Karjala]]n rannikoille.
Ruotsin kieli oli keskiajalta lähtien aatelin, papiston ja vauraimman porvariston kieli, ja sittemmin se yleistyi myös kaupunkien pienporvariston keskuudessa. [[Ruotsin vallan aika Suomessa|Ruotsin vallan aikana]] monet suomenkieliset ihmiset etenkin kaupungeissa tai ruotsinkielisen maaseudun tuntumassa vaihtoivat kielensä ruotsiin. Usein tämä tapahtui siksi, että ruotsiin siirtymisen katsottiin nostavan yhteiskunnallista asemaa. Yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä ruotsin kielen omaksuminen menetti tarpeellisuuttaan 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien, kun Suomeen alkoivat muodostua suomenkielinen sivistyneistö ja liikemieskunta. [[Fennomania]]n myötä useat ruotsinkieliset tai ruotsinkielistyneet henkilöt tai perheet siirtyivät
Rannikolla, jossa asuu paljon ruotsia puhuvia kalastajia ja maanviljelijöitä (mistä johtuu puolileikillinen ilmaisu ”rantaruotsalaiset”), kieliraja on liikkunut historian aikana edestakaisin. Täysin suomenkielisiltä alueilta löytyy ruotsalaisperäisiä paikannimiä (esim. [[Noormarkku]] eli Norrmark). Vastaavasti ruotsinkielisillä alueilla on paikannimiä, jotka ovat selvästi suomenkielistä alkuperää (esim. [[Maalahti]] eli Malax ja [[Teerijärvi]] eli Terjärv).
|