Ero sivun ”Oulun valtaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Taistelujen jälkeen: lisäystä |
p →Taistelujen jälkeen: typos |
||
Rivi 53:
Oulun valtaaminen oli Pohjois-Suomen suurin taistelu Suomen sisällisodassa. Kun Tornio vallattiin [[6. helmikuuta]] olivat rautatieyhteydet Ruotsiin ja Suomi Pohjanmaalta ylimpään Lappiin asti valkoisten hallinnassa.
Venäläiset palautettiin kotimaahansa sodan jälkeen. Punavangit pidettiin maaliskuuhun asti tilapäisissä säilöissä. Vankeja oli 19. maaliskuuta 1918 yhteensä 849 henkeä, näistä 72 naisia. Mukana oli venäläisvankeja yhteensä 55 henkeä. Lääninvankilassa oli noin sata henkeä, poliisitalolla 24, naisvankilassa 54 ja Oulun Lysolla 639. Mukana oli Oulun valtauksen vankien lisäksi naapurikunnista tuotuja punavankeja ja myös 20 valkoisten kutsunnoista kieltäytynyttä. Maaliskussa kaikki vangit siirrettiin tilapäisistä vankiloista vastaperustettuun vankileiri EE6:een Raattiin, venäläisten rakentamiin parakkeihin.<ref>Hautala 1976, s. 622</ref> Alue oli aikaisemmin venäläisten matruusien kasarmi.<ref>Fält 1987, s. 145</ref>
Saksalaisten von der Golzin joukkojen Itämeren laivaston ulaanirykmentti sekä kaksi saksalaista sota-alusta vierailivat Oulussa 7-9. kesäkuuta. Paraati pidettiin vanhalla kauppatorilla.<ref>Fält 1987, s. 144</ref>
Raatin vankileiriä hoidettiin asiallisesti ja siellä pidetyistä kaikkiaan 1 103 punavangista kuoli vain 51 henkilöä. Kuolleisuus on poikkeuksellisen vähäinen, 5,8 prosenttia vankimäärästä, kun esimerkiksi Raahen leirillä kuoli yli 18 prosenttia vangeista.<ref>Ala-Häivälä 2000, s. 123</ref>
| |||