Ero sivun ”Craig Hartsburg” versioiden välillä

Ennen ammattilaisuraansa Hartsburg pelasi vuodet [[1975]]–[[1978]] [[Sault Ste. Marie Greyhounds]]in riveissä OMJHL-junioriliigassa (nykyään [[OHL]]). Hän oli joukkueen kapteeni vuodesta [[1976]] ja vuonna [[1977]] hänet palkittiin OMJHL:n parhaan puolustajan palkinnolla -[[Max Kaminsky Trophy]]llaTrophylla. Vuonna 1978 hän pelasi Kanadan pronssia voittaneessa joukkueessa [[Jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailut|nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa]].

Kauden 1978–1979 Hartsburg pelasi [[Birmingham Bulls]]issa [[WHA]]-liigassa. [[NHL:n varaustilaisuus 1979|NHL:n varaustilaisuudessa 1979]] [[Minnesota North Stars]] varasi Hartsburgin tilaisuuden ensimmäisen kierroksen kuudentena pelaajana. Hän aloitti North Starsin riveissä samana vuonna, kaudella [[NHL-kausi 1979–1980|1979–1980]], ja pelasi seurassa koko NHL-uransa, kauteen [[NHL-kausi 1988–1989|1988–1989]] asti. Hän oli kuudella kaudella kymmenestä North Starsin eniten pisteitä tehnyt puolustaja ja piste-ennätyksensä hän teki kaudella [[NHL-kausi 1981–1982|1981–1982]], jolla hän keräsi 76:ssa runkosarjaottelussa 77 tehopistettä, 17 maalia ja 60 syöttöpistettä. 77 tehopistettä ja 60 syöttöpistettä puolustajalta yhden kauden aikana ovat edelleen North Starsin ja sittemmin [[Dallas Stars]]iniksi sittemmin muuttuneen seuran seuraennätyksiäennätyksiä. Keväällä [[1980]], tulokasvuonnaan, Hartsburg pelasi ensimmäisen kerran [[NHL:n tähdistöottelu]]ssa ja hän pelasi tähdistöottelussa myös vuosina [[1982]] ja [[1983]]. Vuonna [[1981]] hän pelasi North Starsin riveissä [[Stanley Cup]]in loppuotteluissa, joissa joukkue hävisi [[New York Islanders]]ille voitoin 1–4.

Hartsburg pelasi 570 NHL:n runkosarjaottelua ja keräsi yhteensä 413 tehopistettä, 98 maalia ja 315 syöttöpistettä. Pudotuspeleissä hän pelasi kuutena vuonna ja otteluja kertyi 61. Pudotuspeleissä hän teki 15 maalia ja antoi 27 maalisyöttöä. Hartsburgin peliura kärsi monista loukkaantumisista. Kausilla [[NHL-kausi 1983–1984|1983–1984]], [[NHL-kausi 1987–1988|1987–1988]] ja [[NHL-kausi 1988–1989|1988–1989]] hän joutui olemaan sivussa 50 runkosarjaottelua tai enemmän ja kaudella [[NHL-kausi 1984–1985|1984–1985]] 48 runkosarjaottelua. Hän lopetti peliuransapelaajauransa vuonna [[1989]].

Hartsburgin päävalmentajaura alkoi vuonna 1994 OHL-seura [[Guelph Storm]]issa. Storm eteni 1994–19941994–1995 OHL:n loppuotteluihin, joissa se hävisi Detroit Junior Red Wingsille. Kauden jälkeen hänet palkittiin Matt Leyden Trophylla OHL:n vuoden valmentajana ja Brian Kilrea Coach of the Year Awardilla [[Canadian Hockey League]]n vuoden valmentajana. Vuonna [[1995]] hänet nimitettiin NHL-seura [[Chicago Blackhawks]]in päävalmentajaksi. Kausina [[NHL-kausi 1995–1996|1995–1996]] ja [[NHL-kausi 1996–1997|1996–1997]] hän valmensi joukkueen pudotuspeleihin ([[1996]] Blackhawks eteni pudotuspelien toiselle kierrokselle ja [[1997]] putosi ensimmäisellä kierroksella), mutta kaudella [[NHL-kausi 1997–1998|1997–1998]] joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäisen kerran kauden [[NHL-kausi 1968–1969|1968–1969]] jälkeen ja huhtikuussa [[1998]] Hartsburg irtisanottiin.