Ero sivun ”Sävelasteikko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Image:C-Dur-Tonleiter.png|thumb|400px|C-duuri
'''Sävelasteikko''' (skaala) tarkoittaa sarjaa sävelkorkeuksia, jotka ovat yhdellä kertaa käytettävissä. Eri kulttuureissa on eri aikoina ollut monia erilaisia sävelasteikoita. Nykyisin [[Länsimainen musiikki|länsimaisessa musiikissa]] ovat tärkeimmässä asemassa diatoninen, pentatoninen ja kromaattinen asteikko.
Jotkin [[Soitin|soittimet]] on viritetty juuri tiettyyn asteikkoon,
Periaattessa erikorkuisia säveliä on olemassa ääretön määrä.
# [[Kuuloaisti|Ihmisen kuulo]] ei pysty käsittelemään kovin matalia tai korkeita ääniä. Ihminen ei käytännössä pysty kuulemaan alle 20 [[hertsi|Hz]]:n tai yli 20 000 Hz:n taajuuksia, joten niitä ei kannata käyttää musiikissa.
# Kuulon kyky erotella eritaajuisia ääniä on rajallinen. Esimerkiksi 0,5 Hz:n eroa äänenkorkeudessa on hyvin hankala havaita.
# Kaikki [[sävel|sävelet]] eivät soi hyvin yhteen vaan kuulostavat samanaikaisesti tai peräkkäinkin soitettuina riitasointisilta tai epävireisiltä. Se mikä koetaan riitasointisena, riippuu kuulijasta ja kulttuurista.
== Pentatoninen asteikko ==
Rivi 27:
Huomattavaa on, että sävelasteikossa ei oteta kantaa sävelten absoluuttisiin korkeuksiin, vaan ainoastaan sävelten keskinäisiin korkeuseroihin. Sävelasteikko voidaan siis [[transponointi|transponoida]] eli siirtää toiselle korkeudelle, ja kyse on edelleen samasta sävelasteikosta, kunhan sävelten keskinäiset korkeuserot pysyvät samoina.
Tästä Robert Shepard esitti v. [[1964]] illuusion, jossa soiva asteikko tuntuu laskevan tai nousevan äärettömiin. Jokaisessa äänessä on useita oktaaveja ja eri nuoteissa niiden keskinäiset suhteet, pienet erot, luovat harhaisen tunteen.
Läheisesti sävelasteikkoihin liittyvä käsite on [[sävellaji]].
| |||