Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä. Veronkantajiin ja voiteihin[[vouti|vouteihin]] kohdistuneista hyökkäyksistä alkanut kapina levisi nopeasti Smoolantiin, [[Öölanti]]in sekä [[Itä-Götanmaa|Itä]]- ja [[Länsi-Götanmaa]]n alueelle. Oikeastaan kyseessä oli [[sisällissota]] kuningasta vastaan. [[Saksa]]laiset [[palkkasoturi]]t eivät osanneet vastata kapinallisten [[sissi]]taktiikkaan kovin hyvin, joten kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. Näistä tunnetuin on Kisan taistelu, jossa kapinalliset väijyttivät palkkasoturiosaston kaataen suuria puita sen niskaan. [[Kalmar]]in ja [[Jönköping]]in kaupungit jäivät kuitenkin kuninkaan käsiin. Suurin osa kaupunkien porvareista tuki Dackea, mutta Kustaa Vaasan sotilaat pitivät ne kuninkaan vallassa. Kalmar piiritettiin. Talonpojilla ei kuitenkaan ollut piirityskalustoa, eikä kaupunkia onnistettu tehokkaasti saartamaan meren puolelta. Kaupunki jäi Kustaa Vaasan joukkojen hallintaan koko kapinan ajaksi.
Kapinallisten vallassa olevilla alueilla sallittiin taas Ruotsin uskonpuhdistuksessa lakkautetut [[katolinen kirkko|katoliset]] messut. Myös rajakauppa Blekingeen avattiin uudestaan. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa.
