Ero sivun ”Breisachin piiritys” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  12 vuotta sitten
p
p (fix)
| taistelija2 = [[Kuva:Flag Germany Emperors Banner.svg|25px|border]] [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta]]<br>[[Kuva:Marienfahne.gif|25px|border]] [[Baijeri]]
| komentaja1 = [[Bernhard Weimar]]<br>[[Kuva:Pavillon royal de France.svg|25px|border]] [[Henri Turenne]]
| komentaja2 = [[Kuva:Flag Germany Emperors Banner.svg|25px|border]] [[Johann Götz]] <br> [[Kuva:Flag Germany Emperors Banner.svg|25px|border]] [[FederigoFederico Savelli]]
| vahvuus1 =
| vahvuus2 =
Sotilaana Weimar oli ylihyökkäävä ja harkitsematon.<ref name=Guthrie81 /> (kuten hän osoitti [[Lützenin taistelu|Lützenissä]], Nördlingenissä ja Rheinfeldenissä) Hän ei ollut kuitenkaan pelkästään tätä, sillä sotiessaan Reinillä Weimar vetäytyi onnistuneesti useista hankalista tilanteista. Weimar myös kehittyi komentajana: yli-innokkaat hyökkäykset Lützenissä ja Nördlingenissä vaihtuivat Breisachin lähes tieteelliseen piiritykseen. Hän säilytti karismaattisen edestäjohtamistapansa, vaikka hänen terveytensä heikkenikin. Hän halusi välttämättä itse henkilökohtaisesti johtaa ratsuväkeä taisteluissa, mikä innosti joukkoja, mutta haittasi reservien oikeanlaista käyttöä.<ref name=Guthrie81 />
 
[[FederigoFederico Savelli]] oli täysin epäpätevä sotilaana ja olikin noussut keisarillisen armeijan johtoon pelkästään vaikutusvaltansa ja taustansa takia (hän oli korkeaa italialaista aatelia).<ref>Guthrie s. 82 </ref> Hän hävisi Rheinfeldenissä ja Wittenweierissa ja vain hänen taustansa säästi hänet [[sotaoikeus|sotaoikeudelta]]. Breisachin piirityksen jälkeen keisari siirsi hänet diplomaattisiin tehtäviin. Sotilaallisen epäpätevyyden lisäksi Savelli oli myös pelkuri.<ref>Guthrie s. 82 </ref>
 
[[Johann Götz]] vaihtoi keisarin palveluksesta [[Baijeri]]n palvelukseen 1636 ja hänet nimitettiin [[Marsalkka|marsalkaksi]]. Hän joutui kahdesti sotaoikeuteen: toisen kerran epäonnistumisesta Breisachin piirityksessä. Luonteeltaan Götz oli hyökkäävä, ylimielinen ja uppiniskainen sekä karkea käytöstavoiltaan.<ref>Guthrie ss. 131-132 </ref> Hän ei kyennyt yhteistyöhön vertaistensa tai ylempiensä kanssa, mutta alaistensa kanssa hän tuli hyvin toimeen. Götz luuli liikaa omista kyvyistään, ja ajatteli, että kaikki keisarillisen ja Baijerin armeijan kenraalit olivat häntä huonompia. Kenraalina Götz oli varomattoman rohkea, mutta hänellä oli kohtalaiset johtamiskyvyt ja karisma.<ref>Guthrie ss. 131-132 </ref>
===Rheinfeldenin valtaaminen===
{{Pääartikkeli|[[Rheinfeldenin taistelu]]}}
Breisachin valloittamiseksi oli Reinin ylikulun hallitseminen välttämätöntä. Yksi alueen strategisista silloista oli Rheinfeldenissä (muut Breisachissa ja Laufenburgissa<ref>Guthrie s. 80 </ref>), jota puolustivat keisarilliset joukot, komentajinaan kenraalit [[FederigoFederico Savelli]] ja Werth. Weimar piiritti Rheinfeldenin 5. helmikuuta 1638,<ref>Guthrie s. 80 </ref> ensiksi ilman menestystä, sillä Werthin ja Savellin tekemä yllättävä hyökkäys 28. helmikuuta pakotti hänet perääntymään.<ref name=Taupadel> [http://www.koni.onlinehome.de/ausfuehrliche-biographien/taupa-frames.htm Taupadelin elämäkerta] </ref>
 
Kolme päivää myöhemmin, 2. maaliskuuta, sotaonni kuitenkin kääntyi: Weimar voitti murskaavasti keisarilliset. Vangiksi jäivät vihollisen kaikki neljä kenraalia (Werth, Savelli, Enkevort ja Sperreuter).<ref name= Weimar /> Keisarillisessa armeijassa oli alunperin 7&nbsp;400 miestä, joista 500 kaatui, 3&nbsp;000 jäi vangiksi ja loput pääsivät pakoon. Vangit vaihtoivat ajan tavan mukaan puolta ja siirtyivät Weimarin palvelukseen ja 22. maaliskuuta Rheinfelden vallattiin. Ennen taistelua Weimarilla oli vain 2&nbsp;000 jalkamiestä ja 4&nbsp;000 ratsukkoa, mutta vangeista saatiin 1&nbsp;800 jalkamiestä ja 1&nbsp;200 ratsukkoa lisää.<ref>Guthrie s. 86 </ref>
 
==Wittenweierin taistelu==
FederigoFederico Savelli oli jäänyt Weimarin vangiksi Rheinfeldenin taistelussa, mutta kunnianhimoisena ja häikäilemättömänä palkkasoturina hän rikkoi antamansa kunniasanan ja pakeni. Saavuttuaan Wienin hoviin Savelli alkoi juonitella Götziä vastaan, minkä seurauksena määrättiin, että Savelli ja Götz vaihtelisivat armeijan päällikkyyttä päivän välein. Seuraukset sodanjohtamiselle olivat ennalta arvattavissa.<ref name=Gotz> [http://www.koni.onlinehome.de/ausfuehrliche-biographien/goetz-frames.htm Götzin elämäkerta] </ref>
 
6. elokuuta<ref name= Ward /> Weimarin armeijaan liittyi [[Henri Turenne]]n johtamana 1&nbsp;900 ranskalaista. Samaan aikaan saapui tieto, jonka mukaan Götz oli etenemässä takaisin alueelle. Weimar ilmeisesti päätteli, että Breisachin piiritys ei onnistuisi, jos Götz operoisi alueella armeijoineen ja täydentäisi vähän väliä linnoituksen varastoja. Weimar päätti estää tämän ja riskeerata kaiken avoimessa kenttätaistelussa. Hän jätti Breisachin piirittämisen ja keskitti saatavilla olevat voimansa pohjoiseen lyödäkseen Götzin taistelussa.<ref name= Guthrie 87-90 />