Ero sivun ”Quentin Tarantino” versioiden välillä

Tarantinon elokuvien soundtrackit ovat melkein yhtä maineikkaita kuin hänen filminsä. Toisin kuin yleensä, ohjaaja ei käytä elokuvaa varten tehtyjä alkuperäisävellyksiä (score) tai valjasta teoksiaan tuoreiden hittien markkinointiin. Sen sijaan hän ammentaa laajalti populaarimusiikin annistarunsaasti 1900-luvun jälkipuoliskon osaltapopulaarimusiikista. SoundtrackienErityisasemassa monestion marginaalisetamerikkalainen löydötpopulaarimusiikki, voineetyylillisinä rinnastaaesimerkkeinä: Tarantinonmotown, tapaansoul, lainaillafunk ja surf. Toisaalta Tarantino on hyödyntänyt elokuvissaan myös mm. japanilaista iskelmää ja spagettiwesterneistä tuttuja sävellyksiä. Tarantino-elokuvien soundtrackit sisältävät usein eilispäivän hittejä, jo unohdettujen artistien sävellyksiä ja uudempaakin marginaalimusiikkia. Tarantinon elokuvaan pääsy on mahdollistanut myös joidenkin artistien hetkellisen uran elpymisen, kuten vaikkapa Pulp Fictionista tutun Misirlou-kappaleen esittäneen Dick Dalen tapauksessa kävi. Tarantinon taipumusta lainata mennestää ja viljellä viittauksia populaarimusiikin historiaan voi verrata Tarantinon tapaan lainata unohduksiin jääneistä elokuvan tyyleistä. Sekä elokuvien ääniraita, visuaalinen maailma että kerronnalliset ratkaisut vilisevät viittauksia populaarikulttuuriin ja elokuvahistoriaan. <ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Eksotiikkaa ääniraidalla| Julkaisu = Nyt-liite/Helsingin Sanomat| Vuosi = 2007 | Numero = 17 | Sivut = 46 }}</ref>

* Tarantino kuuntelee [[Wu-Tang Clan]]ia, ja on hyvä hyvä ystävä bändin jäsenen Robert Diggsin kanssa. Diggs vastasikintuotti musiikistamusiikkia Kill BillinBill ensimmäisenvol. osassa1 -elokuvaan.