Ero sivun ”Essentialismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: tr:Özcülük
fix, jokin lähde
Rivi 1:
'''Essentialismi''' eli '''olemusajattelu''' ({{k-la|essentia}}, olemus) on käsitys, jonka mukaan asioilla on jonkinlainen sisäänrakennettu olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Siitä, millainen tämä olemus on, käsitykset vaihtelevat.<ref name="Hjelm">{{kirjaviite | Tekijä=Hjelm, Titus | Nimeke=Passio: Rakkauden, seksin ja seurustelun filosofiaa nuorille | Sivu=18–19 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-26-4809-1}}</ref>
'''Olemusajattelu''' eli '''essentialismi''' on oppi, jolle [[Aristoteles]] loi perustan esittäessään
 
Olemusajattelu on oppi, jolle [[Aristoteles]] loi perustan esittäessään ''formaalisen syyn'' muodoksi tai olemukseksi joka on pysyvä malli sille, millainen asian tulisi olla. Määritelmästä seuraa se, että luonnon tapahtumat ovat selitettävissä viittaamalla luontokappaleen olemukseen. Olemus on kyseisen luontokappaleen luonnollisin tila, ja siten kyseisen luontokappaleen "oikea" tapa toimia.
 
Olemusajattelun perustana on, että jokaisella luontokappaleella on jokin olemus, joka erottaa hänet kaikista muista luontokappaleista.
 
Aristoteleen näkemys oli, että on olemassa erityinen idea tai muoto, joka määrittää olion esimerkiksi ihmiseksi. [[Platon]] oli ottanut tämän ajatuksen oman ideamaailmansa lähtökohdaksi ja hän määritti ihmisen sielun piirteeksi joka erottaa tämän kaikesta muusta. Vastaavaa näkemystä ovat sittemmin kannattaneet muun muassa [[René Descartes]], [[Immanuel Kant]]. Vastaavanlainen olemusajattelu on erittäin tyypillistä myös erilaisille [[kristinusko|kristillisille]] ihmiskäsityksille, joissa ihmiset nähdään toimivina sieluina osana korkeampaa suunnitelmaa.
 
Olemusajattelu johtaa siihen, että ihmisen olemus sekä oikea ja väärä toiminta johdetaan "luonnollisesta järjestyksestä", jota todellisuus itsessään noudattaa. OlemusajatteluEsimerkiksi onkinkeskiajalla [[naturalistinenkristilliset virhepäätelmä|naturalistisenjumaluusoppineet virhepäättelyn]]puhuivat yleisinluonnonlaista, muotojoka määrittää hyvän ja pahan.<ref name="Hjelm"/>
 
Olemusajattelua on sanottu [[naturalistinen virhepäätelmä|naturalistisen virhepäättelyn]] yleisimmäksi muodoksi. Arkiajatelussa olemusajattelun on sanottu näyttäytyvän tapoina ajatella ”näin asia on” tai ”näin on aina ollut”.<ref name="Hjelm"/>
 
== Lähteet ==
{{viitteet}}
 
{{tynkä/Filosofia}}