|
Black Sabbath on englantilainen [[doom metal]]-yhtye, joka koostuu kehitysvammaisista henkilöistä. Yhtye on perustettu 1960-luvulla. Black Sabbath on esiintynyt muun muassa Stonehengessä ja Night of Satan -festivaaleilla. Yhtyeen kappaleet kertovat sapatista. Black Sabbathin sanoma on, ettei ketään pitäisi kiusata erilaisuuden takia.
{{Yhtye
| nimi =
| logo = Blacksabbath.svg
| logon leveys = 230px
| aloitusvuosi = [[1969]]
| lopetusvuosi =
| kuva = Black Sabbath 1999-12-16 Stuttgart.jpg
| kuvateksti = Black Sabbath alkuperäiskokoonpanossaan vuonna 1999: Geezer Butler, Ozzy Osbourne,
Tony Iommi ja Bill Ward
| oma väri =
| päätyylilaji = Metallimusiikki
| tyylilajit = [[heavy metal]]<br /> [[doom metal]]
| kotipaikka = [[Birmingham]], [[Iso-Britannia]]
| laulukieli = [[englannin kieli|englanti]]
| kotisivu = [http://www.black-sabbath.com/ black-sabbath.com]
| jäsenet = {{Yhtye/tietorivi|[[Ozzy Osbourne]]|[[laulu]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Tony Iommi]]|[[Sähkökitara|kitara]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Geezer Butler]]|[[Bassokitara|basso]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Bill Ward]]|[[Rumpusetti|rummut]]}}
| entiset jäsenet =
| levy-yhtiö = {{Yhtye/tietorivi|[[Vertigo (Levy-yhtiö)|Vertigo]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Warner Bros.]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[IRS]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Epic]]}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Sanctuary Records|Sanctuary]]}}
}}
Black Sabbath-yhtyeen jäsentä Ozzy Osbourne alias DJ Iso O:ta haastateltiin Urheilukanavalla esitetyssä pesäpallo-ottelussa, kun ohjelma vieraili Lontoon yläasteella vuoden 2006 viikolla 45. Osbourne esitti ohjelmassa kappaleen "Sweet Leaf". Osbournen mukaan kappaleen tausta on yhtyeen [[Matti ja Teppo]] kappaleesta. Televisioesiintyminen lähetettiin Youtube-sivuston "paranoid" -luokkaan.
'''Black Sabbath''' on [[Englanti|englantilainen]] [[Grammy-palkinto|Grammy-palkittu]] [[metallimusiikki|heavy metal]] -yhtye, joka perustettiin [[Birmingham]]issa vuonna [[1969]].
Black Sabbath aloitti uransa [[blues-rock]]ia esittämällä, mutta siirtyi jo debyyttialbumillaan raskaaseen rockiin, jonka kehitykseen yhtye vaikutti merkittävästi. Joskus Black Sabbathia luonnehditaan jopa ensimmäiseksi todelliseksi heavy metal -yhtyeeksi. Yhtyeen pitkään säilynyt suosio perustuu ensisijaisesti sen kuuteen ensimmäiseen albumiin, jotka ilmestyivät vuosina [[1970]]–[[1975]]. ''[[Paranoid]]''-albumin samanniminen kappale lienee yhtyeen tunnetuin. Black Sabbathin albumeita on myyty pelkästään Yhdysvalloissa 25 miljoonaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hiponline.com/artist/music/o/osbourne_ozzy/index.html | Nimeke = Ozzy Osbourne | Julkaisija = Hiponline}}</ref>
Black Sabbathin alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja [[Ozzy Osbourne|John "Ozzy" Osbourne]] (s. [[1948]]), kitaristi [[Tony Iommi|Anthony "Tony" Iommi]] (s. [[1948]]), basisti [[Geezer Butler|Terrence "Geezer" Butler]] (s. [[1949]]) ja rumpali [[Bill Ward|William "Bill" Ward]] (s. [[1948]]).
== Historia ==
=== Ennen Black Sabbathia (1966–1969)===
[[Kuva:Ozzy Osbourne.JPG|thumb|left|Ozzy Osbournen kirkas lauluääni antoi alusta asti suuren kontrastin yhtyeen raskaaseen kitara- ja bassosoundiin.]]
Black Sabbathin alkujuuret ulottuvat vuoteen [[1966]], jolloin muutamaa kuukautta aiemmin vankilasta vapautunut [[Ozzy Osbourne]] tapasi [[Geezer Butler]]in. Osbourne oli jo kierrellyt muutamissa kokoonpanoissa laulajana. Tapaamisensa jälkeen he soittivat yhdessä yhtyeessä ''Rare Breed'' (joka aiemmin oli ollut The Ruums -niminen).<ref>Ives, Brian: A Black Sabbath Timeline. Black Box. The Complete Original Black Sabbath 1970–1978. Warner Bros. / Rhino 2004, 44.</ref> Myöhemmin Osbourne vei [[birmingham]]ilaisen musiikkikaupan ikkunaan ilmoituksen, jossa ilmoitti etsivänsä yhtyettä, johon liittyä (ilmoituksessa luki: "Ozzy Zigg needs a gig", {{k-fi|"Ozzy Zigg tarvitsee keikan"}}). Tuohon aikaan Osbournen ystävä Butler tunsi jo kitaristi [[Tony Iommi]]n ja rumpali [[Bill Ward]]in, jotka olivat soittaneet silloin jo hajonneessa Mythology-nimisessä yhtyeessä (joka aiemmin oli ollut The Rest -niminen)<ref>Ives, Brian: A Black Sabbath Timeline. Black Box. The Complete Original Black Sabbath 1970–1978. Warner Bros. / Rhino 2004, 44.</ref>. Ilmoituksen nähtyään Butler vei Tony Iommin ja Bill Wardin tapaamaan Ozzya, jolloin Iommi tajusi, että kysymyksessä oli sama mies, jota hän oli aikaisemmin kiusannut poikaporukkansa kanssa heidän oltuaan samassa koulussa. Alkujärkytyksen jälkeen Ozzy ja Tony sopivat riitansa, ja niin yhtye perustettiin.
Nelikko perusti [[1968]] kuusimiehisen Polka Tulk -nimisen bluesjazzfuusioyhtyeen. Yhtyeen nimi otettiin intialaisesta vaateliikkeestä. Yhtye harjoitteli tulevia esiintymisiä varten lainakappaleita. Kuusimiehisen yhtyeen slidekitaristi ja saksofonisti olivat mukana ensimmäisissä esiintymisissä. Ydinnelikko halusi kuitenkin päästä heistä eroon, joten yhtye hajotettiin ja perustettiin uudelleen nelimiehisenä. Yhtyeen nimeksi vaihdettiin The Earth Blues Company, joka pian lyheni pelkäksi Earthiksi. Tällä nimellä yhtye toimikin vuoden verran. Loppuvuodesta [[1968]] Tony Iommi liittyi [[Jethro Tull]] -yhtyeeseen kitaristiksi [[Mick Abrahams]]in tilalle. Iommi ei kuitenkaan tullut toimeen yhtyeen johtajan [[Ian Anderson]]in kanssa, joten visiitti jäi lyhyeksi. Iommin voi nähdä soittamassa Jethro Tullissa [[Rolling Stones]] -yhtyeen ''Rock And Roll Circus'' -dvd:llä. Iommi palasi Earthiin, jonka pienimuotoinen klubikonsertointi jatkui.
[[Kuva:Heaven And Hell 4.jpg|thumb|240px|Basisti Geezer Butler keksi Black Sabbath -nimen.]]
Loppuvuodesta [[1969]] Earth joutui jälleen vaihtamaan nimeään. Earth-niminen tanssiorkesteri oli nimittäin jo olemassa, ja yhtyeet sekoitettiin keskenään. Kaiken huippu oli viimeinen konsertti, jossa Osbourne, Iommi, Butler ja Ward esiintyivät Earth-nimellä: järjestäjä oli erehtynyt tilaamaan konserttipaikalle väärän Earth-yhtyeen. Iltapukuihin sonnustautunut Birminghamin hienostoväki sai kokea järkytyksen, kun Osbourne kumppaneineen esitti pyjama-asuisina kovaäänisesti [[1960-luku|60-luvun]] hittikappaleita. Tämän esiintymisen jälkeen marraskuussa 1969 Earth muutti nimensä Black Sabbathiksi.<ref>Ives, Brian: A Black Sabbath Timeline. Black Box. The Complete Original Black Sabbath 1970–1978. Warner Bros. / Rhino 2004, 44–45.</ref>
Yhtye oli jo Earth-nimisenä esittänyt "Black Sabbath"-nimistä kappaletta. Kappaleen nimi valittiin Geezer Butlerin ehdotuksesta myös yhtyeen uudeksi nimeksi. Nimi tuli [[Mario Bava]]n ja [[Salvatore Billitteri]]n ohjaamasta ja [[Boris Karloff]]in tähdittämästä vuonna [[1963]] julkaistusta italiankielisestä [[elokuva]]sta ''Tre volti della paura'' ({{k-fi|Pelon kolmet kasvot}}), jota [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] esitettiin nimellä ''Black Sabbath'' ({{k-fi|Musta [[sapatti]]}} tai ''Musta pyhäpäivä'').<ref>Ives, Brian: A Black Sabbath Timeline. Black Box. The Complete Original Black Sabbath 1970–1978. Warner Bros. / Rhino 2004, 45.</ref><ref>[http://www.imdb.com/title/tt0057603/ Internet Movie Database: Tre volti della paura, I.] (viitattu 9.7.2007)</ref>
===Alkuperäinen kokoonpano: Ozzy Sabbathin laulajana===
====Manner-Euroopasta vauhtia (1969)====
Black Sabbath -nimen keksimisen jälkeen yhtye kierteli Englannissa ja muualla Euroopassa. Yhtye pääsi esiintymään peräti kuutena peräkkäisenä iltana [[hampuri]]laiselle Star-klubille, jossa [[The Beatles]] oli esiintynyt 1960-luvun alussa. Black Sabbathin maine raivokkaana liveorkesterina kasvoi.
Palattuaan loppuvuodesta [[1969]] Englantiin ja palkattuaan Jim Simpsonin managerikseen yhtye sai levy-yhtiö Vertigolta sopimustarjouksen, jonka se hyväksyi. Ensimmäisen albumin nauhoitukset aloitettiin lokakuussa 1969. Tiettävästi levytyssessioissa oli mukana Norman Heines -niminen kosketinsoittaja, mutta yhteistyö jäi lyhyeksi, eikä koskettimia kuultu lopullisella albumilla.
====Albumit ''Black Sabbath'' ja ''Paranoid'' (1970)====
[[Kuva:Tony Iommi HAH Katowice Spodek 2007.jpg|thumb|left|Tony Iommi vuonna 2007]]
[[Kuva:Black sabbath- transcription by Frederick Duhautpas.jpg|thumb|300px|"Black Sabbath"-kappaleen kitaralla soitettu pääriffi on neljän tahdin mittainen, hidas ja sisältää Iommin otelautakäden voimakkaan [[vibrato]]n.]]
Tony Iommi keksi kappaleen "Black Sabbath" [[riffi|pääriffin]]. Esikoisalbumin nimiraidaksi päätynyt kappale oli hidastempoinen, raskas ja pahaenteinen. Ozzy Osbournen korkeaoktaavinen, lähes lausuntaa muistuttava laulu halkoi synkkää äänimaailmaa, mikä oli omiaan korostamaan kappaleen aavemaisia ensimmäisiä minuutteja.
Yhtyeen nimeä kantanut [[Black Sabbath (albumi)|esikoisalbumi]] julkaistiin [[13. helmikuuta]] [[1970]]. Heti sen ilmestyttyä uskonnolliset tahot syyttivät Black Sabbathia [[Saatananpalvonta|saatananpalvonnasta]] albumin välikanteen painetun ylösalaisin olevan ristin ja ''Still Falls the Rain'' -runon takia. Levy-yhtiöstä kerrottiin sen kuuluvan yhtyeen imagoon. Todellisuudessa saatananpalvonnalla ei pintapuolista uteliaisuutta lukuun ottamatta ollut osaa Black Sabbathin musiikissa. Maine kuitenkin kiiri yhtyeen edellä. Pian yhtyettä pyydettiin esiintymään Englannissa järjestettävillä Night Of Satan -festivaaleilla, mutta se kieltäytyi. Saatananpalvojat kirosivat tästä syystä yhtyeen, ja siitä säikähtäneenä Ozzy pyysi isäänsä leikkaamaan yhtyeen joka jäsenelle alumiinista ristit suojaksi kirousta vastaan. Toimenpiteelle antoi vauhtia hermoromahdus, jonka yhtä lailla kirouksen alaiseksi joutuneen [[Black Widow]] -yhtyeen rumpali sai samaan aikaan. Mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut Black Sabbathin jäsenille.
Esikoisalbumi ''Black Sabbath'' nousi Englannissa Top-10-listalle, ja keväällä 1970 yhtye sai levytys- ja jakelusopimuksen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] [[Warner Bros.]] -levy-yhtiölle. Yhdysvalloissa albumi nousi [[Billboard]]in Top-30-listalle.
Syyskuussa 1970 Black Sabbath julkaisi hittisinglen "Paranoid" (Britanniassa myyntilistan neljäntenä) ja samanaikaisesti samaa nimeä kantavan albumin, joka nousi brittiläisen albumilistan ykköseksi. Albumin nimeksi piti alun perin tulla ''War Pigs'', mutta [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] ollessa vielä käynnissä nimestä luovuttiin. Yhdysvalloissa albumi nousi alkuvuodesta [[1971]] sijalle 12.
Black Sabbath esiintyi ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa [[syyskuu]]ssa 1970, ja siellä yleisö oli vielä innokkaampaa kuin Britanniassa. Black Sabbathin jäsenet pääsivät makean elämän makuun, ja [[Päihde|päihde- ja alkoholisekoilut]] sekä [[bändäri]]t olivat olleet jo pitkään osa heidän elämäänsä. Yhtye ei päässyt vieläkään eroon saatananpalvojien maineestaan. Eräässä konsertissa yleisön joukossa ollut mies yritti puukottaa Tony Iommin uhratakseen tämän paholaiselle. Esiintymisten jälkeen saatananpalvojat kokoontuivat yhtyeen hotellin ulkopuolelle odottamaan, että yhtye pelastaisi heidät. Useat fanit jopa pelkäsivät Black Sabbathin jäseniä. Syyskuun lopussa Black Sabbath antoi yllättäen potkut Jim Simpsonille ja palkkasi managerikaksikko [[Patrick Meehan]]in ja [[Wilf Pine]]n hoitamaan asioitaan.
====''Master of Reality'', ''Vol. 4'' ja ''Sabbath Bloody Sabbath'' (1971–1974)====
Pitkän kiertueen jälkeen alkuvuodesta 1971 Black Sabbathin piti jälleen levy-yhtiön määräyksestä mennä äänittämään albumia. Kolmas albumi ''[[Master of Reality]]'' julkaistiin [[1. heinäkuuta]] 1971. Sillä on Sabbathin menestyneimpien kappaleiden joukkoon kuuluva "Children Of The Grave". Aloituskappale "Sweet Leaf" ylistää täysin avoimesti [[kannabis]]ta. Seuraava kappale, "After Forever", ottaa kuitenkin kantaa [[kristinusko]]n puolesta. ''Master of Reality'' ylitti Yhdysvalloissa kultalevyrajan jo pelkkien ennakkotilauksien perusteella. Black Sabbath lähti albumin ilmestyttyä jälleen kiertueelle. Yhdysvalloissa heidän maineensa saatananpalvojina oli edelleen vankka, ja saavuttuaan Philadelphiaan keikalle kesällä 1971 heidän takahuoneensa seinille oli piirretty verellä ristejä. [[Okkultismi]] yhdistettynä päihteiden ja alkoholin käyttöön sai solisti Ozzy Osbournen vainoharhaiseksi, ja hän repi kerran hotellihuoneessa [[Raamattu]]ja, mikä hirvitti muita yhtyeen jäseniä.
Yhtyeen jäsenten päihde- ja alkoholiriippuvuudet tulivat ilmi etenkin Black Sabbathin seuraavan albumin, ''[[Vol. 4]]'':n, äänittämisen aikoihin. Levyn alkuperäiseksi nimeksi Ozzy olisi halunnut ''Snowblind'' – levyllä olevan kappaleen mukaan – mutta koska nimi viittasi päihteisiin, joutuivat yhtyeen jäsenet tyytymään kansitekstiin "We wish to thank the great COKE-Cola Company of Los Angeles". Yhtyeelle kuljetettiin [[kokaiini]]a saippuajauhepakkauksissa, ja Osbourne saattoi istua koko päivän kylpyammeessa käyttäen kokaiinia. Yhtyeen jäsenten huume- ja alkoholiriippuvuudet olivat ''Vol. 4:n'' ilmestyessä pahimmillaan.
Ongelmista huolimatta ''Vol. 4'' menestyi hyvin ja "Snowblind"-kappaleesta tuli suosittu. Albumilla on myös "Changes"-pianoballadi, jota Ozzy ja hänen tyttärensä [[Kelly Osbourne]] ovat esittäneet vuonna [[2003]] duettona.
[[Kuva:BlackSabbath19720012200.sized.jpg|thumb|240px|Iommi (vas.) ja Ozzy konsertissa vuonna 1973]]
Vuonna [[1973]] Black Sabbath vuokrasi [[Wales]]ista linnan, jonne yhtye lähti äänittämään viidettä studioalbumiaan, ''[[Sabbath Bloody Sabbath]]''ia. Omituiset, jopa aavemaisiksi väitetyt, tapahtumat saivat yhtyeen uskomaan, että linnassa kummitteli. Ozzyn ja Iommin mukaan he olivat kerran myöhään illalla äänitysten jälkeen nähneet aaveen. Vähän myöhemmin Ozzy oli nukahtanut takkatulen ääreen ja tuli oli levinnyt Ozzyn käyttämään huopaan. Tony Iommi ja Geezer Butler pelastivat Ozzyn liekeistä viime hetkellä.
Aavemaiset tapahtumat saivatkin yhtyeen järkiintymään ja suhtautumaan vakavasti uskonnollisiin kysymyksiin. ''Sabbath Bloody Sabbath'' oli kuitenkin menestys ja sen ehkä tunnetuin kappale on nimikappale "Sabbath Bloody Sabbath". Myös kappaleet "Sabbra Cadabra" ja "Killing Yourself To Live" saivat suosiota. Albumilla vieraili myös [[Yes]]-yhtyeestä tuttu [[Rick Wakeman]], joka soitti yhdellä kappaleella kosketinsoittimia. Huhtikuussa [[1974]] Sabbath esiintyi 450 000 ihmiselle [[California Jam]] -festivaaleilla, jonne yhtye kuljetettiin helikopterilla.
====''Sabotage''-albumi ja välien tulehtuminen (1975)====
Kesällä [[1975]] julkaistiin Black Sabbathin kuudes albumi ''[[Sabotage]]'', jota monet pitävät viimeisenä aitona Black Sabbath -albumina. Nauhoituksia häiritsivät manageririidat ja päihteiden käytön lisääntyminen, ja tunnelmia kuvastaa myös singlenäkin julkaistu "Am I Going Insane (Radio)". Muita hyvin merkittäviä kappaleita ovat "Hole in the Sky" ja "Symptom of the Universe".
''Sabotage''-albumin myyntiä yhtye lähti tuttuun tapaan edistämään Yhdysvaltoihin. Tällä kertaa lavakokoonpanoon otettiin mukaan kosketinsoittaja, Birminghamista kotoisin oleva [[Gerald "Jezz" Woodroffe]], joka pysyi yhtyeessä aina vuoden [[1977]] loppuun.
Black Sabbathista oli nopean nousun, hyvän albumimyynnin ja pitkien kiertueiden ansiosta tullut 1970-luvun puolivälissä merkittävä heavy metal -yhtye. Se loi paineita etenkin Ozzy Osbournelle, jolta odotettiin joka konsertissa vauhkoa ja hullua menoa. Paine johti Osbournen loppuunpalamiseen.
Joulukuussa 1975 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen kokoelma ''[[We Sold Our Soul For Rock 'n' Roll]]'', joka sisälsi yhtyeen menestyskappaleita, kuten "Black Sabbath", "N.I.B.", "Paranoid", "Iron Man" "War Pigs", "Children of the Grave" ja "Snowblind".
====Uusi tyyli: ''Technical Ecstasy'' (1976)====
Alkuvuodesta [[1976]] Black Sabbath äänitti seitsemättä studioalbumiaan. Silloin yhtyeen jäsenet erottivat managerinsa Meehanin ja Pinen, koska he yhtyeen mukaan hoitivat tehtävänsä huonosti. Heti sen jälkeen Black Sabbathin ensimmäinen manageri, jo syyskuussa 1970 erotettu [[Jim Simpson]], haastoi yhtyeen oikeuteen laittomasta erottamisesta. Black Sabbathin jäsenet hävisivät oikeudenkäynnin ja joutuivat luovuttamaan puolet omaisuudestaan Simpsonille.{{lähde}} Toisen puolen yhtye oli jo tuhlannut riehakkaaseen elämään, joten yhtyeen jäsenten henkilökohtaiset taloudet olivat tuolloin varsin tiukoilla.
Samaan aikaan kun yhtye kärsi rahapulasta, alkoivat Ozzy Osbournen ja Tony Iommin välit tulehtua yhtyeen sisäisestä valtataistelusta johtuvien riitojen vuoksi. Riitojen välissä yhtyeen jäsenet yrittivät itse hoitaa managerointiaan, mutta epäonnistuttuaan siinä he kääntyivät Jet Records -levy-yhtiön toimitusjohtajan Don Ardenin puoleen yrittäen saada hänet hiipuvan yhtyeen manageriksi. Arden suostui. Solisti Ozzy Osbourne tapasi neuvotteluissa Ardenin tyttären, tulevan vaimonsa [[Sharon Osbourne|Sharon Arden]]in.
[[Lokakuu]]ssa [[1976]] julkaistu Black Sabbathin seitsemäs albumi ''[[Technical Ecstasy]]'' oli faneille pettymys albumin pehmenneen linjan takia. Myös kriitikot tyrmäsivät uuden tyylin, johon kuuluivat Tony Iommin käyttöön ottamat näppärät studiokikat, jotka ärsyttivät etenkin Osbournea. Levyn ilmestymisen jälkeen tehdyllä maailmankiertueella yhtye häilyi olemassaolon ja hajoamisen välillä.
====30-vuotiaat kehäraakit: ''Never Say Die!'' (1977–1979)====
Vuoden [[1977]] lopussa Ozzy Osbourne hakeutui hoitoon päihde- ja alkoholiongelmansa takia ja erosi yhtyeestä. Eroon vaikutti myös hänen isänsä, joka teki kuolemaa. Ozzyn ollessa poissa hänen tilalleen otettiin [[Fleetwood Mac]]- ja [[Savoy Brown]] -yhtyeistä tuttu [[Dave Walker]]. Ozzyn haluttua takaisin yhtyeeseen alkuvuodesta [[1978]] Walker sai lähteä.
Kesällä 1978 julkaistu albumi ''[[Never Say Die!]]'' vakuutti yhä enemmän yleisöä siitä, että Black Sabbathin jäsenet olivat väsyneitä 30-vuotiaita rokkareita, jotka ratsastivat vanhan maineensa turvin. Tästä huolimatta ''Never Say Die'' -single nousi Englannin Top-30-singlelistalle. Albumilla soitti kosketinsoittimia [[Don Airey]], joka myöhemmin liittyi Ozzy Osbournen omaan yhtyeeseen.
Loppuvuodesta Black Sabbath aloitti jälleen Yhdysvaltain kiertueen, jonka jälkeen vuoden [[1979]] alkupuolella ongelmainen yhtye lähti [[Los Angeles]]iin työstämään uutta albumia. Ongelmat Ozzy Osbournen kanssa johtivat lopulta hänen erottamiseen [[maaliskuu]]ssa 1979. Samaan aikaan myös Geezer Butler jätti pettyneenä yhtyeen.
=== 1980-luku ===
====Ronnie James Dio laulajana (1979–1982)====
[[Kuva:Ronnie James Dio.JPG|thumb|Ronnie James Dio Suomessa vuonna 2007]]
Osbournen ja Butlerin lähdettyä Tony Iommi otti yhteyttä [[Rainbow]]-yhtyeestä juuri eronneeseen laulajaan [[Ronnie James Dio]]on. Dio innostui ajatuksesta työskennellä Iommin kanssa, ja miehet alkoivat suunnitella uutta yhtyettä, johon kuuluisivat Dio, Iommi ja Ward sekä uusi basisti ja kakkoskitaristi. Kakkoskitaristin virkaan Iommi kutsui vanhan ystävänsä [[Geoff Nicholls]]in, joka soitti [[birmingham]]ilaisessa [[Quartz]]-yhtyeessä. Basistiksi oli tarjolla [[Rainbow]]ssa aikoinaan soittanut [[Craig Gruber]], mutta hän ei sopinut yhtyeen kemiaan ja sai lähteä.
Iommi, Dio, Ward ja Nicholls työstivät uutta albumia tuottaja [[Martin Birch]]in johdolla. Basistiongelmaan saatiin ratkaisu, kun Iommi sai houkuteltua Geezer Butlerin takaisin yhtyeeseen. Tämän jälkeen päätettiin jatkaa Black Sabbath -nimellä. Kakkoskitaristisuunnitelma haudattiin samoin, ja Geoff Nicholls siirtyi kosketinsoittajaksi, jossa virassa hän toimikin seuraavat yli 20 vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän näkyvässä roolissa. Uusi albumi, ''[[Heaven and Hell]]'', julkaistiin [[huhtikuu]]ssa [[1980]] ja sai monien ihailijoiden kehut osakseen. Heavy metal oli muutenkin noussut uuteen kukoistukseen 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, ja yleisö otti uudistuneen Black Sabbathin hyvin vastaan. Yhtye lähti promovoimaan tuoretta albumiaan aluksi Eurooppaan ja myöhemmin samana vuonna Yhdysvaltoihin, missä Black Sabbath ja [[Blue Öyster Cult]] tekivät suuren yhteiskiertueen. Yhtyeitä manageroi tuolloin [[Sandy Pearlman]].
Elokuussa 1980 Black Sabbath koki takaiskun, kun alusta asti yhtyeessä soittanut rumpali Bill Ward päätti lähteä yhtyeestä. Wardilla oli pahoja ongelmia päihteiden kanssa, ja lisäksi hänen vanhempansa olivat juuri kuolleet. Tilalle otettiin Ronnie James Dion vanha tuttu [[Vinnie Appice]], rumpali [[Carmine Appice]]n nuorempi veli, ja kiertuetta jatkettiin.
Vuonna 1980 vanha manageri julkaisi vuonna 1973 taltioidun livealbumin ''[[Live at Last]]''. Yhtye yritti estää julkaisua, mutta turhaan. Albumi nousi Englannin listan viidenneksi.
Kiertueen ja pienen tauon jälkeen Black Sabbath lähti äänittämään seuraavaa albumiaan, joka ilmestyi syksyllä [[1981]]. ''[[Mob Rules]]'' menestyi kaupallisesti, mutta jo äänitysten aikoihin yhtyeen englantilais- ja yhdysvaltalaisjäsenten erimielisyydet alkoivat aiheuttaa ongelmia. Vaikka yhtye vakuutteli kaiken olevan kunnossa, erosivat Dio ja Appice seuraavan kiertueen jälkeen ja perustivat [[Dio]]-yhtyeen. Kiertueelta julkaistiin myös Sabbathin ensimmäinen virallinen livetallenne ''[[Live Evil]]'', joka ilmestyi kauppoihin joulukuussa [[1982]]. Iommi epäili perusteettomasti Dion ja Appicen käyneen miksaamassa salaa ''[[Live Evil]]'' -albumia korostaen omia osuuksiaan livesoundissa. Todellisuudessa Iommi ja Butler eivät saapuneet studiolle, kun oli tarkoitus aloittaa levyn miksaaminen. Parin päivän istumisen jälkeen Appice ja Dio kyllästyivät istumiseen ja alkoivat miksata livealbumia kahdestaan. Tämä oli ollut eräs syy Dion ja Appicen lähtöön yhtyeestä. Black Sabbath oli myynyt tähän mennessä jo yli 60 miljoonaa albumia.
====Ian Gillan laulajana (1983–1984)====
[[Kuva:Gillan11.jpg|thumb|Ian Gillan]]
Kaikkien yllätykseksi Black Sabbathin uudeksi laulajaksi valittiin [[Deep Purple]]sta tuttu [[Ian Gillan]], jonka oma yhtye oli juuri hajonnut. Laulajavalinta oli iso uutispommi, ja sitä puitiin kovasti musiikkilehdistössä ja fanien keskuudessa. Yhtye sai lehdistöltä lisänimen "Deep Sabbath". Rumpaliksi palasi vanha tuttu Bill Ward.
Uusi albumi, ''[[Born Again]]'', julkaistiin syksyllä [[1983]], ja yhtye lähti kiertueelle – tosin rumpalinaan [[ELO]]-yhtyeestä tuttu [[Bev Bevan]], sillä Bill Ward ei katsonut vielä kykenevänsä pitkälle kiertueelle heikon terveydentilansa takia. Myös Bevanin valintaa ihmeteltiin, sillä häntä ei pidetty heavy metal -rumpalina. ''Born Again'' menestyi huonoista arvosteluista huolimatta hyvin ja nousi Englannissa top-5:een.
Kun Black Sabbathin olisi olisi pitänyt lähteä kiertueelle, Gillan loikkasi uudelleen koottuun Deep Purpleen. Myös Bev Bevan joutui "reunion-kuumeeseen" ja lähti takaisin [[ELO]]-yhtyeeseen.
==== Yhtye hajoaa, Iommi "sooloilee" (1984–1985)====
Tony Iommi ja Geezer Butler päättivät jatkaa, ja rumpaliksi palasi – jälleen kerran – Bill Ward. Laulajaa lähdettiin etsimään [[Los Angeles]]in rock-klubeilta. Kolmikko kuunteli lukuisia nauhoja. Ensimmäisenä varsinaisena ehdokkaana esille nousi [[Steeler]]-yhtyeessä laulanut [[Ron Keel]], mutta häntä ei kuitenkaan lopulta valittu. Ron Keel perusti myöhemmin Keel-yhtyeen. Seuraavana kuvaan astui [[Armageddon (yhtye)|Armageddon]]- ja [[White Tiger]] -yhtyeissä laulanut [[David Donato]]. Hänet valittiin Black Sabbathin uudeksi laulajaksi ja yhtye aloitti harjoittelun. Tätä vaihetta kesti muutaman kuukauden, ja loppuvuodesta 1984 Geezer Butler turhautui paikoillaan junnaamiseen ja jatkuviin miehistönvaihdoksiin ja päätti lähteä yhtyeestä. Myös Bill Ward ja David Donato poistuivat yhtyeestä tässä vaiheessa.
Yksin jäänyt Tony Iommi aloitti seuraavaksi sooloalbumin suunnittelun. Basistiksi Iommi otti tyttöystävänsä [[Lita Ford]]in yhtyeessä soittaneet [[Gordon Copley]]n ja rumpaliksi myöhemmin [[Kiss]]issä esiintyneen [[Eric Singer]]in. Kosketinsoittajana jatkoi Geoff Nicholls. Laulajaksi oli ehdolla [[Jesus Christ Superstar]] -musikaalista ja [[Joshua]]-yhtyeestä tuttu [[Jeff Fenholt]]. Fenholtin pesti jäi lyhyeksi hänen riitaannuttua Iommin managerin [[Don Arden]]in kanssa. Nykyisin Fenholt toimii TV-evankelistana Yhdysvalloissa. Myös basisti Gordon Copley lähti, ja hänen tilalleen tuli [[Dave "The Beast" Spitz]], [[Anthrax]]-yhtyeen kitaristi [[Dan Spitz]]in veli.
Levyn nauhoitukset keskeytyivät, kun heinäkuussa [[1985]] alkuperäinen Black Sabbath esiintyi kolmen kappaleen verran [[Philadelphia]]ssa suuressa [[Live Aid]] -hyväntekeväisyyskonsertissa. Sabbathin esiintyminen oli menestys, ja reunion-huhut lähtivät liikkeelle. Ozzy Osbournen päätettyä jatkaa menestyksekästä soolouraansa huhut vaimenivat.
Levyttämistä jatkettiin, ja laulajaksi valittiin [[Trapeze]]- ja [[Deep Purple]] -yhtyeistä tuttu [[Glenn Hughes]]. Hughes oli Iommin hyvä ystävä ja erinomainen laulaja, joten valinta ei ollut suuri yllätys. Albumin lopulta valmistuttua sitä ei julkaistukaan Tony Iommin sooloalbumina, vaan levy-yhtiön vaatiessa sen julkaisua Black Sabbath -nimellä päädyttiin kompromissiin "Black Sabbath featuring Tony Iommi". Albumin nimenä oli ''[[Seventh Star]]''.<ref>{{Verkkoviite| Osoite = http://www.black-sabbath.com/discog/seventhstar.html | Nimeke = Seventh Star | Julkaisija = Black Sabbath Online| Viitattu = 19.11.2007}}</ref>
==== Ongelmat kasaantuvat (1986) ====
[[Kuva:Glenn hughes.jpg|thumb|Entinen Deep Purple -basisti ja laulaja Glenn Hughes ehti olla Black Sabbathin laulajana yhden vuoden ja yhden albumin verran.]]
Vuoden [[1986]] alkupuolella ''Seventh Star'' -albumia lähdettiin promovoimaan Yhdysvaltoihin, mutta heti alkuvaiheessa ilmeni ongelmia Glenn Hughesin [[päihde]]ongelmien vuoksi. Hughes oli fyysisesti heikossa kunnossa, ja lisäksi juuri kiertueen alussa hän sai tappelussa nyrkin iskun kasvoihinsa, mistä aiheutui vaurioita hänen lauluäänelleen. Hughes pystyi laulamaan vain kiertueen viidessä ensimmäisessä konsertissa, ja niissäkin heikosti. Tony Iommin ei auttanut muuta kuin erottaa Hughes ja jatkaa kiertuetta toisella laulajalla. Dave Spitzin ehdotuksesta laulajaksi otettiin nuori ja tuntematon [[Ray Gillen]], joka oli laulanut [[Bobby Rondinelli]]n yhtyeessä. Yhtye soitti kiertueen loppuun ja teki lyhyen ja heikosti menestyneen kiertueen [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britanniassa]]. Musiikkilehdistö keskittyi vain nimisekoiluihin, Hughesin erottamiseen, miehistönvaihdoksiin ja muuhun haukkumiseen, ja ''[[Seventh Star]]'' -albumi jäi kaiken tämän varjoon.
Black Sabbath, kokoonpanona Iommi, Gillen, Spitz, Singer ja Nicholls, lähti loppuvuodesta 1986 [[Montserrat]]in saaristoon levyttämään tulevaa ''[[The Eternal Idol]]'' -albumia. Levytyssessiot sujuivat nihkeästi: ongelmina olivat Ray Gillenin ammattitaidottomuus studiotyössä ja säveltämisessä, manageriksi jälleen tulleen Patrick Meehanin temppuilut ja tuottaja Jeff Glixmanin omat ongelmat. Lisäksi tapahtui jälleen miehistönvaihdoksia: Dave Spitz joutui lähtemään henkilökohtaisten syiden vuoksi, ja tilalle otettiin muun muassa Ozzy Osbournen yhtyeestä tuttu [[Bob Daisley]]. Daisley pysyi yhtyeessä nauhoitusten ajan. Pian tämän jälkeen rumpali Eric Singer lähti yhtyeestä saatuaan tarjouksen liittyä [[Gary Moore]]n konserttikokoonpanoon.
==== Yleisö kaikkoaa, yhtye hajoaa (1987)====
Alkuvuodesta [[1987]] oli Ray Gillenin vuoro jättää yhtye. Hän liittyi myöhemmin Eric Singerin kanssa [[Jake E. Lee]]n [[Badlands (yhtye)|Badlands]]-yhtyeeseen. Gillen kuoli vuonna [[1993]] [[AIDS]]:iin. Black Sabbathin uudeksi rumpaliksi palasi vanha tuttu Bev Bevan, ja laulajaksi otettiin birminghamilaisissa paikallisyhtyeissä laulanut [[Tony Martin (laulaja)|Tony Martin]]. Martin lauloi tekeillä olevan ''[[The Eternal Idol]]'' -albumin kaikki lauluosuudet uusiksi.
Kesällä 1987 Black Sabbath soitti sarjan konsertteja [[Sun City]]ssä, [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikassa]]. Tämä rikkoi kansainvälistä kulttuuri[[boikotti]]a, johon Etelä-Afrikka oli joutunut [[apartheid]]-[[rotuerottelu]]politiikkansa johdosta. Black Sabbath esitti myöhemmin anteeksipyynnön, mutta rikkomuksen vuoksi yhtye joutui pitkäksi aikaa esityskieltoon muun muassa Suomen [[Yleisradio]]n ohjelmissa.
Tässä vaiheessa Bev Bevan oli jälleen lähtenyt, ja rumpaliksi oli otettu [[The Clash]]- ja [[Hanoi Rocks]] -yhtyeissä soittanut [[Terry Chimes]]. Bassoa keikoilla soitti Dave Spitz. Myös Geezer Butleria pyydettiin takaisin, mutta tämä ei lämmennyt ajatukselle. ''The Eternal Idol'' julkaistiin viimein loppuvuonna 1987. Albumi sai lähinnä murska-arvosteluja ja pääsi Englannin listoilla niukasti top-70:een.
Lukuisat miehistönvaihdokset olivat hämmentäneet yleisöä, ja muita sotkuja puitiin lehdistössä mieluummin kuin musiikkia. ''The Eternal Idolin'' soittava kokoonpano on Iommi, Martin, Singer, Daisley ja Nicholls. Vaikka Bev Bevan ja Dave Spitz mainitaan soittajatiedoissa, he eivät soittaneet albumilla. Dave Spitzin palattua [[Afrikka|Afrikan]] kiertueen jälkeen Amerikkaan, basistiksi tuli lähinnä popyhtyeissä soittanut [[Jo Burt]]. Black Sabbath teki pienimuotoisen Euroopan kiertueen, joka päättyi nolosti yhtyeen jouduttua perumaan [[Lontoo]]n konsertit vähäisen lipunmyynnin vuoksi. Tämän jälkeen Black Sabbath käytännöllisesti katsoen hajosi, ja Tony Iommi päätti aloittaa homman uudelleen puhtaalta pöydältä uusilla muusikoilla ja uudella managerilla Patrick Meehanin osoittauduttua jälleen epäluotettavaksi.
==== Uusi nousu: rumpuihin Cozy Powell (1988–1989)====
Vuonna [[1988]] Iommi otti yhteyttä rumpali [[Cozy Powell]]iin. Powell kiinnostui ajatuksesta nostaa Black Sabbath aallonpohjasta, joten hän liittyi yhtyeeseen. Laulajaksi kaavailtiin aluksi Ronnie James Dioa tai [[David Coverdale]]a, mutta kuultuaan Tony Martinin laulua Powell halusi tämän jatkavan laulajana. Geoff Nicholls pysyi edelleen kosketinsoittajana. Uusi levytyssopimus saatiin I.R.S.-yhtiöltä, kun Vertigo oli lopettanut Sabbathin kanssa vuonna 1987. Uutta materiaalia alettiin työstää matalalla profiililla, ja tuloksena ollut albumi ''[[Headless Cross]]'' saikin joidenkin fanien suosion. Albumi puhdisti Sabbathin rähjääntynyttä julkisuuskuvaa ja antoi faneille jälleen ylpeyden aihetta. Albumilla bassoa soitti studiomuusikko [[Laurence Cottle]], mutta varsinaiseksi basistiksi otettiin [[Whitesnake]]-yhtyeessäkin soittanut [[Neil Murray]]. Black Sabbath teki laajan ja menestyksekkään maailmankiertueen käyden muun muassa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] esiintymässä.
=== 1990-luku ===
==== Dio palaa, Powell lähtee (1990–1991) ====
[[1990-luku]] käynnistyi Black Sabbathin osalta ''[[Tyr (albumi)|Tyr]]''-albumilla. Albumi jatkoi ''[[Headless Cross]]''in viitoittamaa tietä ja sai hyviä arvosteluja. Yhtye lähti jälleen kiertueelle. Black Sabbath oli erittäin suosittu [[Eurooppa|Euroopassa]] ja [[Aasia]]ssa, mutta [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] yhtyeen suosio ei tässä vaiheessa ollut huippuluokkaa. Etenkin Cozy Powell ja Tony Iommi olivat pettyneitä Pohjois-Amerikan tilanteeseen. Kiertueen päätyttyä [[Warner Bros.]] ehdotti Iommille mahdollisuutta tehdä uusi albumi ja maailmankiertue Ronnie James Dion kanssa. Myös Dion ura oli kääntynyt Yhdysvalloissa laskuun, ja levy-yhtiössä nähtiin mahdollisuus, että jos Dio liittyisi jälleen Black Sabbathiin, menestys olisi taattu. Powell ja Iommi tarttuivat tarjoukseen, ja kun basistiksi palasi vielä Geezer Butler, olivat toiveet korkealla. Uuden albumin tekeminen ei alkanut kuitenkaan ongelmitta. Dion ja Powellin välit olivat olleet kireät jo herrojen soittaessa [[Rainbow]]ssa [[1970-luku|1970-luvulla]], ja tilanne kiristyi nyt uudelleen. Tämän seurauksena Powell lähti, ja tilalle otettiin jo aiemmin mukana ollut [[Vinnie Appice]].
==== Dio ei lämmittele Ozzya (1992–1993)====
[[Kuva:PriestScorpionsNEC 017 Halford.jpg|thumb|Rob Halford esiintyi Black Sabbathin laulajana kahdessa konsertissa, kun Ronnie James Dio kieltäytyi lämmittelemästä Ozzy Osbournea.]]
''[[Dehumanizer]]''-albumi valmistui kesäksi [[1992]]. Se ei ollut levy-yhtiön toivoma jättimyyntimenestys, vaikka myyntiluvut olivat kohtuullisia. Yhtyeen lähdettyä maailmankiertueelle vanhat riidat alkoivat nousta jälleen esille, ja yhtye jakautui kahteen leiriin: Iommi ja Butler vastaan Dio ja Appice. Viimeisenä naulana arkkuun tuli Ozzy Osbournen esittämä kutsu Black Sabbathille tulla lämmittelemään Ozzyn viimeisiä konsertteja No More Tears -kiertueella marraskuussa 1992. Iommi ja Butler hyväksyivät kutsun, mutta Dio ei hyväksynyt tätä. Hänen mielestään Black Sabbathin ei kuulunut toimia lämmittely-yhtyeenä kenellekään, saati sitten Ozzy Osbournelle. Niinpä Dio erosi ennen konsertteja, ja hänen tilalleen otettiin [[Judas Priest]] -yhtyeen laulaja [[Rob Halford]].
Kokoonpanolla Iommi, Butler, Halford, Appice ja Nicholls Sabbath soitti kahtena iltana, [[14. marraskuuta|14]] ja [[15. marraskuuta]] 1992 Ozzyn lämmittelijänä. Viimeisen Ozzyn konsertin jälkeen lavalle astui alkuperäinen Black Sabbath (Osbourne, Iommi, Butler, Ward) neljän kappaleen ajaksi. Tämän jälkeen alkoivat huhut jälleen liikkua niin alkuperäisen Black Sabbathin paluusta kuin Rob Halfordin liittymisestä Sabbathiin laulajaksi. Näistä kumpikaan ei kuitenkaan toteutunut.
==== Raskaasta kevyeen: ''Cross Purposes'' ja ''Forbidden'' (1994-1996) ====
Black Sabbath jatkoi uraansa. Laulajaksi palasi Tony Martin, ja uudeksi rumpaliksi tuli [[Bobby Rondinelli]], joka parhaiten muistetaan [[Rainbow]]-yhtyeen rumpalina. Tällä kokoonpanolla tehtiin albumi ''[[Cross Purposes]]'' ([[1994]]), joka jatkoi ''[[Dehumanizer]]''illa esiintynyttä raskaampaa suuntausta. Kiertueella nähtiin miehistönvaihdos, kun Bobby Rondinelli joutui lähtemään managerisotkujen takia, ja lopuissaa [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikan]] konserteissa rummuissa oli jälleen kerran alkuperäisjäsen Bill Ward. Ward ei pysynyt kuitenkaan mukana pitkään, ja myös Geezer Butler erosi ja liittyi Ozzy Osbournen yhtyeeseen.
Vuonna [[1995]] Iommi kutsui kokoon vuosien [[1989]]–[[1990]] kokoonpanon (Iommi, Powell, Murray, Martin, Nicholls) ja tuottajaksi tulevalle ''[[Forbidden (albumi)|Forbidden]]''-albumille Iommi hankki kaikkien yllätykseksi – ja muiden jäsenten pettymykseksi – lähinnä rap-artistina tunnetun ja [[Ice-T]]:n ystävän [[Ernie C]]:n. ''[[Forbidden (albumi)|Forbidden]]''-albumia on luonnehdittu jopa Black Sabbathin surkeimmaksi albumiksi. Cozy Powell oli pettynyt albumiin, ja kun vuoden 1995 USA:n kiertueen jälkeen hän lähti, tilalle palasi Bobby Rondinelli.
Maailmankiertueen jälkeen Tony Iommi pisti Black Sabbathin telakalle. Huhut Ozzy Osbournen ja Iommin yhteistyöstä alkoivat taas liikkua.
==== Alkuperäinen kokoonpano jälleen yhdessä: ''Reunion'' (1997–1999)====
Vuonna [[1997]] julkistettiin faneille ilosanoma, jossa Black Sabbathin kerrottiin esiintyvän kesän Ozzfest-kiertueella alkuperäisessä kokoonpanossa. Tämä ei kuitenkaan aivan pitänyt paikkaansa, sillä Bill Wardin tilalla rumpuja soitti [[Mike Bordin]], joka oli Ozzyn yhtyeen rumpali ja joka parhaiten muistetaan [[Faith No More]] -yhtyeestä. Wardin poissaolon syyksi sanottiin terveysongelmat.
Bill Ward palasi yhtyeeseen joulukuussa 1997, kun Sabbath soitti kahtena iltana Birminghamissa. Nämä keikat nauhoitettiin ja seuraavana vuonna julkaistiin ''[[Reunion (albumi)|Reunion]]''-livealbumi. Albumi oli menestys ja nousi Yhdysvaltojen listoilla lähes top-10:een. Kesällä [[1998]] Sabbath teki Euroopan kiertueen, ja jälleen Bill Ward joutui olemaan sivussa terveydellisten ongelmien takia, ja häntä tuurasi Vinnie Appice. Ward palasi rumpuihín [[joulukuu]]ssa 1998, kun yhtye aloitti USA:n kiertueen. Black Sabbath sai vuoden 1999 [[Grammy-palkinto|Grammy-palkinnon]] "vuoden parhaasta heavy metal -esityksestä" edellisvuonna julkaistun ''Reunion''-livealbumin "[[Iron Man]]" -kappaleen esityksestä.
=== 2000-luku ===
==== Alkuperäinen kokoonpano 2000-luvulla ====
[[Kuva:BlackSabbath.jpg|thumb|300px|Black Sabbath kiertueella vuonna 2005]]
Black Sabbath on tehnyt 2000-luvulla alkuperäisellä kokoonpanolla muutaman [[Ozzfest]]-kiertueen sekä pari Euroopan kiertuetta. Yhtye on ollut myös studiossa tekemässä uusia kappaleita, mutta uutta albumia yhtyeeltä ei ole toistaiseksi kuulunut. Yhtyeen jäsenet ovat myös julkaisseet sooloalbumeja. Kosketinsoittajana parilla viime kiertueella on ollut [[Adam Wakeman]], [[Rick Wakeman]]in poika.
Alkuperäisen Black Sabbathin studioalbumit vuosilta 1970–1978 julkaistiin uudelleen Yhdysvalloissa vuonna [[2005]] digitaalisesti remasteroituina kahdeksan [[CD]]:n pakettina. Lisäksi vuonna [[2002]] julkaistiin ''[[Past Lives]]'' -livekokoelma, jolla on livemateriaalia 1970-luvulta. Maaliskuussa [[2006]] Black Sabbath valittiin [[Rock and Roll Hall of Fame]]en. [[Lokakuu]]ssa [[2006]] [[Ozzy Osbourne]] julkaisi lehdistötiedotteen, jonka mukaan alkuperäinen Black Sabbath julkaisee uuden albumin vuonna [[2007]] ja tekee maailmankiertueen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Samassa tiedotteessa Osbourne toivoi kaikkea hyvää toiselle Black Sabbath -kokoonpanolle: Heaven and Hell -projektille.
==== ''[[Heaven and Hell (yhtye)|Heaven And Hell]]'' -kokoonpano 2000-luvulla ====
[[Kuva:Heavenandhelllive.JPG|thumb|200px|Heaven and Hell]]
Syyskuussa 2006 tuli julkisuuteen tieto, jonka mukaan vuonna [[1980]] ''[[Heaven and Hell]]'' -albumin tehnyt kokoonpano ([[Ronnie James Dio]], [[Tony Iommi]], [[Geezer Butler]], [[Bill Ward]]) tekisi maailmankiertueen vuoden [[2007]] alussa nimikkeellä [[Heaven and Hell (yhtye)|Heaven and Hell]]. Kiertueen tarkoituksena oli promovoida tulevaa ''[[Black Sabbath: The Dio Years]]'' -kokoelmaa, jolla oli mukana kolme uutta kappaletta. Marraskuussa 2006 tiedotettiin, että [[Bill Ward]] ei tulisi olemaan mukana projektissa ja hänen tilallaan rummuissa nähtiin [[Vinnie Appice]]. Näin Heaven and Hell -kokoonpanosta tulikin nimestään huolimatta itse asiassa ''[[Mob Rules]]'' -albumin (1981) tehnyt kokoonpano.
Heaven And Hell aloitti kiertueen [[Kanada]]sta [[maaliskuu]]ssa [[2007]] ja kesällä oli vuorossa [[Eurooppa|Euroopan]] kiertue (kaksi konserttia myös [[Suomi|Suomessa]]) ja syksyllä [[Yhdysvallat]]. Myös [[Japani]]n kiertue kuului suunnitelmiin. Kosketinsoittajana kiertueella oli [[Dio]]-yhtyeestä tuttu [[Scott Warren]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.menolippu.fi/uutinen.asp?id=278 | Nimeke = Neljä Black Sabbath –legendaa Suomeen kesäkuussa! | Ajankohta = 11.1.2007| Julkaisija = Menolippu| Viitattu=19.11.2007}}</ref> Kiertueen yhteydessä julkaistiin myös rajoitettuna painoksena ''[[Live at Hammersmith Odeon]]''-livealbumi, joka sisälsi materiaalia Black Sabbathin Hammersmith Odeonin keikoilta vuodenvaihteesta [[1981]]-[[1982]]. Myös vuoden 2007 Heaven and Hell-kiertueelta julkaistiin DVD/CD ''[[Live from Radio City Music Hall]]''.
== Black Sabbath Suomessa ==
Yhtye on esiintynyt alkuperäisessä kokoonpanossaan [[Suomi|Suomessa]] [[12. joulukuuta]] [[1999]] [[Helsingin jäähalli]]ssa ja [[5. heinäkuuta]] [[2005]] [[Helsinki|Helsingin]] [[Hartwall-areena|Hartwall Areenalla]].
Black Sabbath on sen lisäksi esiintynyt muilla kokoonpanoilla [[Provinssirock]]issa vuosina [[1994]] ja [[1998]] sekä [[Helsingin jäähalli]]ssa [[1983]] ja [[Tampere]]ella [[1995]].
[[Heaven and Hell (yhtye)|Heaven and Hell]] -kokoonpano kävi Suomessa vuonna [[2007]].
==Kokoonpano==
{{Palsta-a}}
{{Palsta-2}}
===[[Laulu]]===
*[[Ozzy Osbourne]] (1969–1977, 1978–1979, 1997–)
*[[Dave Walker]] (1977–1978)
*[[Ronnie James Dio]] (1979–1982, 1991–1992)
*[[Ian Gillan]] (1983–1984)
*[[David Donato]] (1984)
*[[Glenn Hughes]] (1985–1986)
*[[Ray Gillen]] (1986–1987)
*[[Tony Martin (laulaja)|Tony Martin]] (1987–1991, 1993–1996)
*[[Rob Halford]] (tuuraajana pari kertaa)
===[[Basso]]===
*[[Geezer Butler]] (1969–1984, 1991–1994, 1997–)
*[[Dave "The Beast" Spitz]] (1985–1986, 1987)
*[[Bob Daisley]] (1986–1987)
*[[Jo Burt]] (1987–1988)
*[[Laurence Cottle]] (1988–1989)
*[[Neil Murray]] (1989-–1991, 1994-–1996)
{{Palsta-2}}
===[[Kitara]]===
*[[Tony Iommi]] (1969–)
===[[Rummut]]===
*[[Bill Ward]] (1969–1980, 1983, 1984, 1994, 1997, 1998–)
*[[Vinny Appice]] (1980–1982, 1991–1992, 1998)
*[[Bev Bevan]] (1983–1984, 1987)
*[[Eric Singer]] (1985-–1987)
*[[Terry Chimes]] (1987–1988)
*[[Cozy Powell]] (1988–1991, 1994–1995)
*[[Bobby Rondinelli]] (1993–1994, 1995–1996)
*[[Mike Bordin]] (1997)
===[[Kosketinsoittimet]]===
*[[Gerald "Jezz" Woodroffe]] (1975–1977), ei täysivaltainen jäsen
*[[Don Airey]] (1977–1978), ei täysivaltainen jäsen
*[[Geoff Nicholls]] (1979–2004)
*[[Adam Wakeman]] (2004–), ei täysivaltainen jäsen
{{Palsta-l}}
==Diskografia==
{{Palsta-a}}
{{Palsta-2}}
===Studioalbumit===
*{{albumi|[[Black Sabbath (albumi)|Black Sabbath]]|1970}}
*{{albumi|[[Paranoid]]|1970}}
*{{albumi|[[Master of Reality]]|1971}}
*{{albumi|[[Vol. 4]]|1972}}
*{{albumi|[[Sabbath Bloody Sabbath]]|1973}}
*{{albumi|[[Sabotage]]|1975}}
*{{albumi|[[Technical Ecstasy]]|1976}}
*{{albumi|[[Never Say Die!]]|1978}}
*{{albumi|[[Heaven and Hell]]|1980}}
*{{albumi|[[Mob Rules]]|1981}}
*{{albumi|[[Born Again]]|1983}}
*{{albumi|[[Seventh Star]]|1986}}
*{{albumi|[[The Eternal Idol]]|1987}}
*{{albumi|[[Headless Cross]]|1989}}
*{{albumi|[[Tyr (albumi)|Tyr]]|1990}}
*{{albumi|[[Dehumanizer]]|1992}}
*{{albumi|[[Cross Purposes]]|1994}}
*{{albumi|[[Forbidden (albumi)|Forbidden]]|1995}}
===Kokoelmat===
*{{albumi|[[We Sold Our Soul For Rock 'n' Roll]]|1975}}
*{{albumi|[[Greatest Hits (Black Sabbath)|Greatest Hits]]|1977}}
*{{albumi|[[The Collection (Black Sabbath)|The Collection]]|1985}} (tuplakokoelma 1970–1975)
*{{albumi|[[Blackest Sabbath]]|1989}} (tuplakokoelma 1970–1987}
*{{albumi|[[Between Heaven And Hell]]|1995}} (kokoelma 1970–1983}
*{{albumi|[[The Sabbath Stones]]|1996}}
*{{albumi|[[Under Wheels of Confusion: 1970–1987]]|1996}} (4 CD:n kokoelma)
*{{albumi|[[Reunion (albumi)|Reunion]]|1998}}
*{{albumi|[[The Best of Black Sabbath]]|2000}} (tuplakokoelma 1970–1983)
*{{albumi|[[Symptom of the Universe: The Original Black Sabbath 1970–1978]]|2002}}
*{{albumi|[[Black Box: The Complete Original Black Sabbath 1970–1978]]|2004}}
*{{albumi|[[Greatest Hits 1970–1978]]|2006}}
*{{albumi|[[Black Sabbath: The Dio Years]]|2007}}
{{Palsta-2}}
===Livelevyt===
*{{albumi|[[Live at Last]]|1980}}
*{{albumi|[[Live Evil]]|1982}}
*{{albumi|[[Cross Purposes Live]]|1995}}
*{{albumi|[[Past Lives]]|2002}}
*{{albumi|[[Live at Hammersmith Odeon]]|2007}}
*{{albumi|[[Live from Radio City Music Hall]]|2007}} ([[Heaven and Hell (yhtye)|Heaven and Hell]]-nimellä)
===Tribuuttialbumit===
*{{albumi|[[Nativity In Black]]|1994}} (mukana myös Sabbathin jäseniä)
*{{albumi|[[Nativity In Black II]]|2000}} (mukana myös Sabbathin jäseniä)
*{{albumi|[[Sabbatum]]|2002}} (latinankielinen)
*{{albumi|[[Sapattivuosi (albumi)|Sapattivuosi]]|2003}} (suomenkielinen)
*{{albumi|[[Sapattivuosi Vol. 2]]|2005}} (suomenkielinen)
===DVD:t===
*{{albumi|[[The Last Supper (Black Sabbath)|The Last Supper]]|2000}}
*{{albumi|[[Never Say Die: Live in 1978]]|2002}}
*{{albumi|[[The Black Sabbath Story, Vol 1]]|2002}}
*{{albumi|[[The Black Sabbath Story, Vol 2]]|2002}}
*{{albumi|[[Tony Iommi – Inside Black Sabbath]]|2002}}
*{{albumi|[[Masters From The Vaults: Cross Purposes]]|2003}}
*{{albumi|[[Black Sabbath In Concert]]|2004}}
*{{albumi|[[Critical Review 1970–1992]]|2004}}
*{{albumi|[[A Critical Retrospective]]|2005}}
*{{albumi|[[Black Sabbath's Paranoid]]|2006}}
*{{albumi|[[Live from Radio City Music Hall]]|2007}} ([[Heaven and Hell (yhtye)|Heaven and Hell]]-nimellä)
{{Palsta-l}}
==Lähteet==
<references/>
== Kirjallisuutta ==
*{{kirjaviite|Tekijä=Joel McIver|Nimeke=Sabbath Bloody Sabbath|Vuosi=2007|Julkaisija=Like|Tunniste=ISBN 978-952-471-917-9}}
== Aiheesta muualla ==
*[http://www.black-sabbath.com Black Sabbath Online ] - Erittäin laaja Black Sabbath -aiheinen sivusto
*[http://www.sabbathlive.com Sabbathlive ] - Black Sabbathin live-esiintymisiin keskittyvä fanisivusto
*[http://www.black-sabbath.de Black Sabbath Germany ] - Saksan fanclubin sivusto
[[Luokka:Black Sabbath|*]]
{{Link FA|it}}
{{Black Sabbath}}
[[af:Black Sabbath]]
[[ar:بلاك سابث]]
[[id:Black Sabbath]]
[[bn:ব্ল্যাক সাবাথ]]
[[bs:Black Sabbath]]
[[bg:Блек Сабат]]
[[ca:Black Sabbath]]
[[cs:Black Sabbath]]
[[da:Black Sabbath]]
[[de:Black Sabbath]]
[[et:Black Sabbath]]
[[en:Black Sabbath]]
[[es:Black Sabbath]]
[[eu:Black Sabbath]]
[[fa:بلک سبث]]
[[fr:Black Sabbath]]
[[ga:Black Sabbath]]
[[gl:Black Sabbath]]
[[ko:블랙 사바스]]
[[hr:Black Sabbath]]
[[is:Black Sabbath]]
[[it:Black Sabbath]]
[[he:בלאק סבאת']]
[[ka:ბლექ საბათი]]
[[lv:Black Sabbath]]
[[lt:Black Sabbath]]
[[hu:Black Sabbath]]
[[nl:Black Sabbath]]
[[ja:ブラック・サバス]]
[[no:Black Sabbath]]
[[nn:Black Sabbath]]
[[oc:Black Sabbath]]
[[pl:Black Sabbath]]
[[pt:Black Sabbath]]
[[ro:Black Sabbath]]
[[ru:Black Sabbath]]
[[sq:Black Sabbath]]
[[scn:Black Sabbath]]
[[simple:Black Sabbath]]
[[sk:Black Sabbath]]
[[sl:Black Sabbath]]
[[sr:Блек сабат]]
[[sv:Black Sabbath]]
[[vi:Black Sabbath]]
[[tr:Black Sabbath]]
[[uk:Black Sabbath]]
[[zh:黑色安息日]]
| 