Ero sivun ”Inkunaabeli” versioiden välillä

 

Inkunaabelit ovat yleensä harvinaisia ja hauraita yksittäiskappaleita. Ne jaetaan kahteen tyyppiin. ''Xylografiat'' on painettu yksittäisillä painolaatoilla, joille sivun teksti ja kuvat on kaiverrettu. ''Typografiat'' on painettu irtokirjasimilla [[Johann Gutenberg]]in tyyliin. Useat tutkijat käyttävät sanaa 'inkunaabeli' ainoastaan jälkimmäisistä.

 

Sana 'inkunaabeli' tulee latinan kapalovaatteita tarkoittavasta sanasta. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran kirjoihin viitaten Bernard von Mallinckrodtin pamfletissa ''De ortu et progressu artis typographicae'' ("Typografisen taiteen noususta ja kehityksestä"), joka julkaistiin [[Köln]]issä vuonna [[1639]]. Pamfletti sisältää ilmaisun "prima typographicae incunabula", "kirjapainon ensimmäinen varhaislapsuus". Pian termiä alettiin käyttää kirjoista itsestään.

Kirjanpainajat toimivat enimmäkseen suurissa kaupungeissa, joissa oli paljon oppineita, papistoa, lakimiehiä, aatelistoa ja ammattimiehiä, joista asiakaskunta enimmäkseen koostui. Alkuvaiheessa painetut kirjat olivat enimmäkseen yleisiä latinankielisiä kirjoja, mutta kun kirjoista tuli ajan myötä halvempia, alettiin painaa myös kansankielisiä teoksia ja latinankielisten kirjojen kansankielisiä käännöksiä.

 

 

Ainoa suomalainen inkunaabeli on ''[[Missale Aboense]]'' eli Turun messukirja, jonka painoi Suomen katolisen kirkon käyttöön Bartholomeus Ghotan [[Lyypekki|Lyypekissä]] vuonna [[1488]].

 

* [[Kirjapainotaito]]

 

[[Luokka:Kirjapainotaito]]