Ero sivun ”Psykedeelinen rock” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 20:
Psykedeelinen rock on populaarimusiikin historiassa linkkinä blues-rockin ja sitä seuranneiden [[metallimusiikki|heavy metalin]] ja [[progressiivinen rock|progressiivisen rockin]] välissä. Hevin pioneerit, kuten [[Black Sabbath]], jatkoivat raskaan kitaravetoisen musiikin kehittelyä siitä mihin psykedeelinen rock jäi. Joissakin psykedeelisen rockin kappaleissa voi kuulla jo piirteitä myöhemmästä hevistä. Samoin progressiivinen rock oli ilmiönä suoraa jatkoa psykedeelisen rockin kokeellisille kappaleille. Psykedeelistä musiikkia sisältävän Beatlesin levyn, ''[[Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band]]'' (1967), katsotaan avanneen portit kokeelliselle lähestymistavalle, johon progressiivinen rock perustui. Yksi havainnollistava esimerkki psykedeelisen rockin vaikutuksesta on esimerkiksi Jimi Hendrixin levy, ''[[Electric Ladyland]]'' (1968), jolta löytyvistä kappaleista "[[Voodoo Child (Slight Return)]]" enteilee selvästi myöhempää heviä ja 14 minuuttia pitkä "1983 (A Merman Should I Turn to Be)" edustaa jo sitä, mitä myöhemmin kutsuttiin progressiiviseksi rockiksi.
Psykedeeliset piirteet palasivat rockmusiikkiin 1980-luvun alussa, jolloin eräät [[uusi aalto (musiikki)|uuden aallon rockyhtyeet]] alkoivat soveltaa niitä musiikissaan. 1990-luvulla psykedeelisen rockin perintöä jatkoivat esimerkiksi [[Kula Shaker]] ja [[Ozric Tentacles]]. Tällaisten yhtyeiden musiikki ei tietenkään tyyliltään ole aivan samanlaista kuin 1960-luvulla, mutta sen kantava ajatus on pitkälti yhtenevä 1960-luvun psykedeelisen rockin kanssa. Suomessa muun muassa yhtye [[Kingston Wall]] otti paljon vaikutteita psykedeelisestä rockista ja varsinkin Jimi Hendrixiltä.
== Psykedeelisen rockin kuuluisimpia albumeita ==
| |||