Ero sivun ”Taivaassa ja maan päällä” versioiden välillä

Räikkä aloittaa [[kristinuskon kritiikki|kristinuskon siveellisestä arvostelusta]]. Hän toteaa, että joidenkin mielestä kristinuskon synty on ollut maailmanhistorian suurin vitsaus: sokea usko on johtanut liian usein siihen, että ihmiset ovat ryöstäneet, tuhonneet ja tappaneet. Räikkä toteaa, että kristinuskon omaksuminen on johtanut moniin kielteisiin ja tuomittaviin seurauksiin. Historiallisista esimerkeistä tunnettuja ovat [[ristiretket]], [[uskonnollinen sota|uskonnolliset sodat]], [[inkvisitio]], [[noitavainot]], kirkon siveellinen rappio ja järjen käytön vastustaminen. Nykyisissäkin yhteiskunnissa on kristillisen perinteen kielteisiä seurauksia. Uskonnot [[aivopesu|aivopesevät]] ihmisiä, riistävät heidän itsemääräämisoikeutensa, käyttävät heitä taloudellisesti hyväkseen, ajavat [[itsemurha|itsemurhiin]], syrjivät toisuskoisia, [[Homoseksuaalisuushomoseksuaalisuus ja uskonto|syrjivät homoseksuaaleja]], tukahduttavat [[sananvapaus|ilmaisunvapautta]] ja tuhoavat [[alkuperäiskansa|alkuperäiskansojen]] elämäntapaa. Esimerkkejä ovat myös kirkoissa tapahtuva [[seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset katolisessa kirkossa|lasten seksuaalinen hyväksikäyttö]], [[avioliitto]]jen rikkoutuminen uskonnollisen heräämisen vuoksi, kirkkojen harjoittama sodanlietsonta ja [[juutalaisuus|juutalaisten]] osuus [[Arabien–Israelin konflikti|Lähi-idän selkkauksissa]]. Usein sanotaan, että kristinusko on vaikuttanut muun [[luonto|luonnon]] ja toisten [[eläin]]ten alistamiseen sekä oppiin [[mies]]ten ylempiarvoisuudesta [[nainen|naisiin]] nähden. Kristillisellä perinteellä voi olla kielteinen vaikutus ihmisten mieliin. Uskovainen voi kärsiä jatkuvista turhista [[syyllisyys|syyllisyydentunteista]], hän voi olla [[fatalismi|kohtalouskoinen]] ja nöyryys-käsitteen korostamisen vuoksi menettää vaikuttimensa toimia itsenäisesti, hän vaipua [[tekopyhyys|teeskentelyyn]] tai [[pelko]]tiloihin. Kristinusko on puuttunut myös politiikkaan ja tukenut vallankäyttöä: uskovat ovat usein vastustaneet yhteiskunnallisia uudistuksia.<ref>Koistinen & Räikkä 1997, Hyvät ja pahat kristityt, s. 12.</ref>