Ero sivun ”Menno Simons” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
==Elämä==
Simons oli alkuaan ammatiltaan [[katolinen]] pappi. Hän joutui ilmeisesti noin 40-vuotiaana tekemisiin [[anabaptistit|anabaptisti]]-liikkeen kanssa. Alkuun hän saarnasi liikettä vastaan, sillä hän tutustui aluksi ainoastaan liikkeen radikaaleihin, joista eräät olivat valmiita turvautumaan myös väkivaltaan. Hän oli kuitenkin jo valmiiksi epäilevällä kannalla katolisen kirkon opettamista [[ehtoollinen|ehtoollisen]] ja [[kaste]]en sakramenteista, minkä lisäksi liikkeen jäsenten elämäntapa ja opetus teki häneen vaikutuksen.<ref>Gunnar Westin, ''Vapaan kristillisyyden historia'', s. 173-174.</ref> Kasteeseen liittyen hän myöskin sai saksalaiselta saarnaajalta kirjan, jossa osoitettiin uskovien kasteen olevan ainoa Uudessa testamentissa esiintyvä. Lisäksi vaatturi Sicke Freerksin tultua tuomituksi hänen uudelleen-kastatettuaan itsensä, Simons alkoi pohtia tarkemmin kasteen merkitystä.<
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 20.6.2008| Kieli =
Kun Simonsin oma veli Pieter liittyi kastajaliikkeen väkivaltaiseen haaraan ja menetti henkensä lähellä syntymäkaupunkiaan [[Witmarsum]]ia, järkyttyi Simons syvästi ja ryhtyi työhön ohjatakseen liikkeen oikeille raiteille. Hän esimerkiksi julkaisi kirjoituksia väkivaltaliikettä vastaan, yhden jopa erikseen liikkeen johtajaa, Jan Leideniläistä, vastaan.<ref>Gunnar Westin, ''Vapaan kristillisyyden historia'', s. 174.</ref> Simons itse oli pasifisti ("Rautaiset keihäät ja miekat jätämme niille, jotka pitävät ihmisverta ja sian verta samanarvoisina").<ref>Suolahti, ''Rauhanajatus historiassa''.</ref> Kääntymyksensä vuoksi hän joutui jättämään hyväpalkkaisen papinvirkansa ja ryhtyi matkasaarnaajan vaaralliseen työhön, monet muut kastajaliikkeen saarnaajat kun nimittäin kokivat marttyyrikuoleman. Aluksi hän piileskeli, meni naimisiin, tutki Raamattua ja kirjoitti teoksiaan, ja tammikuussa 1537 Obbe Philips nimitti hänet vanhimmaksi eli piispaksi [[Groningen]]issa. Hänen saarnamatkoistaan ei tiedetä paljoa, sillä vainojen vuoksi hän joutui matkaamaan salassa, keisarikin oli luvannut hänen vangitsemisestaan palkkion. Hän onnistui kuitenkin välttämään kaikki takaa-ajajat niinä 25 vuotena, joina hän kiersi.<ref>Gunnar Westin, ''Vapaan kristillisyyden historia'', s. 174-175.</ref> Vuonna 1542 hän kävi opastamassa Amsterdamin seurakuntaa parempaan suuntaan, sillä seurakunnassa oli Jan Matthysin ja Jan Leideniläisen väkivaltaliikkeen kannattajia.<ref>Gunnar Westin, ''Vapaan kristillisyyden historia'', s. 171.</ref> Hän oleskeli Kölnissä vuosina 1544-1546, missä kastajaliike oli taannoin kukistettu väkivalloin, mutta jossa seurakunta oli elpymässä. Vainot alkoivat siellä uudelleen 1550-luvulla, ja seurakunnan johto teloitettiin vuonna 1558. Kuitenkin Menno Simons tuli kaupunkiin kyseisenä vuonna saadakseen aikaan sopimuksen Etelä-Saksan kastajaliikkeen kanssa, mutta hän epäonnistui tässä.<ref>Gunnar Westin, ''Vapaan kristillisyyden historia'', s. 167.</ref> Simons oli myös henkilökohtaisesti yhteydessä englatilaisiin kastajaliikkeen jäseniin, jotka olivat paenneet kuningatar [[Maria Verinen|Maria Verisen]] järjestämiä vainoja.<ref>Gunnar Westin, ''Vapaan kristillisyyden historia'', s. 189.</ref> Simons kuoli luonnollisen kuoleman [[Holstein]]issa vuonna 1561. Hänen viimeisiä vuosiaan kuitenkin synkensivät liikkeen sisäiset vastakohdat<ref>Gunnar Westin, ''Vapaan kristillisyyden historia'', s. 174-175.</ref>
| |||