Ero sivun ”Jalmari Parikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 3:
Parikalla oli pitkä teatteriura, joka alkoi [[Viipuri]]ssa [[1900-luku|1900-luvun]] lopulla. Hänestä tuli hetkellisesti [[Vaasan Teatteri]]n teatterinjohtaja vuonna [[1922]], mutta johtajakausi ei kestänyt kauan. Lisäksi hän johti [[Mikkelin teatteri]]a vuosina [[1926]]-[[1927]]. Hän oli teattereissa erinomainen [[Moliere]]n näytelmien koominen tulkitsija.
Myöhemmin hän näytteli kymmenissä suomalaisissa elokuvissa, mm. "[[Pekka ja Pätkä]]" -elokuvissa. Hän teki ensimmäisen elokuvaroolinsa mainiona vanginvartijana elokuvassa [[Varastettu kuolema]] vuonna [[1938]]. Samana vuonna hän kirjoitti "Viimeinen taisto" -nimisen kirjan sotakokemuksistaan.
Parikka tunnetaan ehkä parhaiten viihdytysjoukkojen kersantti Sampsa Samperin koomisesta elokuvaroolista sotilasfarssissa [[Niin se on, poijaat!]] ([[1942]]). Muita ikimuistettavia rooleja hän teki elokuvissa [[Miehen tie]] ([[1940]]) (Pälän isäntä), [[Kulkurin valssi]] ([[1941]]) (klovni Rudi), [[Rosvo-Roope]] ([[1949]]) ("pikku" Stefan), [[Orpopojan valssi]] ([[1950]]) (laulaja Rulf Frapin), [[Noita palaa elämään]] ([[1952]]) (Henrik), [[Kasvot kuvastimessa]] ([[1953]]) (romukauppias), [[Villi Pohjola (elokuva)|Villi Pohjola]] ([[1955]]) (Musta-Pekka), [[Jokin ihmisessä]] ([[1956]]) (lumpunkerääjä), [[Nuori mylläri]] ([[1958]]) (Iisakki Hirmu) sekä [[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)|Niskavuoren naiset]] ([[1958]]) (Nikkilän isäntä).
Jalmari Parikka kuoli 67-vuotiaana pitkän uransa jälkeen vuonna [[1959]].
== Filmografia ==
| |||