Ero sivun ”Suomen asevelvollisuuden historia” versioiden välillä

[[Kuva:Kertausharjoitus1897.jpg|thumb|300px|Todistus asevelvollisen osallistumisesta kertausharjoituksiin vuonna 1897. Todistuksesta ilmenee painettuna hallintokieli ruotsi, koulutuskieli suomi ja Venäjän keisarillinen vaakuna.]]

Varsinainen [[asevelvollisuus]] tuli Suomessa käyttöön tsaarin määräyksestä vuonna 1871. Keisari liitti Suomen armeijan Venäjän armeijaan 1899, mikä sai enemmistön asevelvollisuutta vastaan. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana molemmat osapuolet palauttivat asevelvollisuuden ja Suomi on tämän jälkeen perustanut puolustusratkaisunsa asevelvollisuusarmeijan varaan.

 

== Asevelvollisuuden varhaisvaiheet ==

 

 

Keskiaikaisessa Ruotsin valtakunnassa puolustus perustui kuninkaan oikeuteen määrätä talonpoikia palvelukseen kylille annettavien kiintiöiden mukaan. Pysyvän armeijan muodostivat kuninkaan ja korkeimpien herrojen henkilökohtaiset, korkeintaan muutamaan sataan mieheen nousseet vartioväet.<ref>[http://www.wigilant.org/historia-pertteli20010617.htm Konttinen, T. Katsaus Wigilant-suvun historiaan]. 12.9.2005. Viitattu 25.2.2008.</ref> Sodan ajan armeijan pääosan muodostanut huonosti koulutettu ja vain paikalliseen sodankäyntiin tarkoitettu miliisi ei soveltunut Ruotsin 1500-luvun lopulla käynnistämään nopeaan valloituspolitiikkaan. Se korvattiinkin 1600-luvun alussa väenotoilla, joissa kylille asetettiin velvollisuus varustaa tietty määrä miehiä. Ruotsi olikin kolmekymmenvuotisessa sodassa eräs ainoista asevelvollisia joukkoja käyttäneistä maista, mikä helpotti sen sotataloutta tuntuvasti. Suomi varusti sotiin hieman todellista väestöosuuttaan suuremman määrän miehiä, joista hyvin harvat palasivat sodasta.<ref>[http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/huhtamies/sijaisja.pdf Huhtamies, M. (2000) Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. Taloudellis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648] Väitöskirja. Helsingin yliopisto. s. 5, 149]. Viitattu 25.2.2008.ISBN 952-91-2761-8 (nid). ISBN 952-91-2762-6 (pdf). Yliopistopaino Oy. Helsinki</ref><ref>[http://www.elisanet.fi/pekka.hiitola/PekkaHiitola/PohPrKilta/PohPr/perinnejoukot/Pohjalaiset%20lippukunnat.htm Pekka Hiitola] Pohjalaiset lippukunnat ja komppaniat. (1555–1618). 12.12.2007. Pohjan Prikaatin kilta. Viitattu 25.2.2008. </ref>

Nykyään asevelvollisuuden lakkauttamisesta keskustellaan osin sodankäynnin luonteen muutoksen, osin yleiseurooppalaisen kehityksen, osin yksilönvapauden vuoksi sekä taloudellisin perustein. Välittömässä tulevaisuudessa tällaista ratkaisua ei silti ole näkyvissä. Asevelvollisuuden vastustajien mielestä laajaan massa-armeijaan ei ole nykyhetkellä tarvetta eikä taloudellista mahdollisuutta. Asevelvollisuuden kannattajien mielestä nykyinen asevelvollisuusarmeija on hyvin koulutettu, useimmissa asioissa ammattiarmeijan tasolle yltävä joukko, jota ei olisi valtiontaloudellisesti mahdollista ylläpitää palkka-armeijana. Nykyinen puolustusbudjetti mahdollistaisi n. 30&nbsp;000 miehen palkka-armeijan, joka ei kykenisi tekemään vastarintaa edes osalle tällä hetkellä Suomen lähialueille sijoitetuista venäläisistä joukoista. Asevelvollisuuden vastustajien väitteet asevelvollisuuden aiheuttamasta kansantaloudellisesta taakasta ja yksilönvapauden loukkauksesta eivät yleensä saa osakseen vastausta vaan ne sivuutetaan yhteiskunnallisessa keskustelussa.

 

 

Suomen autonomian aikana pyrittiin siihen, että suomalainen aselvollisuus ei koske Venäjän keisarikuntaa, vaan ainoastaan Suomen suuriruhtinaskuntaa. Tästä poikettiin joissain tapauksissa.

 

 

Tämän vuoksi järjestettiin [[kutsuntalakko]]ja ja lopulta suomalaiset vapautettiin asevelvollisuudesta myös Suomen suuriruhtinaskuntaa koskien lakkauttamalla suomalaiset sotilasyksiköt.

* [[Suomen suuriruhtinaskunnan armeija]]

 

*[http://www.defmin.fi/files/336/2381_394_Laitinen-Nokkala.pdf Suomalaisen asevelvollisuuden kaari ja haasteet]. Puolustusministeriön teettämä tutkimus suomalaisen asevelvollisuuden historiallisesta kehityksestä ja siihen kohdistuvista paineista. Tämän artikkelin tärkein lähde.

 

{{viitteet}}