Wikipedia

Ero sivun ”Suomen VI armeijakunta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 18:
== Armeijakunnan taistelut [[jatkosodan hyökkäysvaihe]]essa ==
:''Katso myös:''[[Laatokan Karjalan valtaus 1941]], [[Itä-Karjalan valtaus 1941]]
Heinäkuun puolivälissä VI armeijakunta eteni nopeasti Laatokan rannalle [[Koirinoja]]lle ja Laatokan rantatietä pitkin [[Tuulos|Tuulokseen]] ja [[Vieljärvi|Vieljärvelle]]. Vieljärvellä armeijakunnan joukot torjuivat neuvostojoukkojen vastahyökkäyksen heinäkuun loppuun mennessä. Armeijakunta joutui luopumaan 11. Divisioonastaan [[Suomen VII armeijakunta (jatkosota)|VII armeijakunnan]] hyväksi. Elokuussa armeijakunnan joukkoihin kuuluivat Osasto Lagus, 5.D, 17.D ja reservissä oli saksalainen 163.D. Syyskuun alussa suomalaisarmeijakunta teki läpimurron [[Aunus|Aunuksessa]] edetenvallaten kaupungin 5.9. [[Syväri]]lle,saavutettiin jonkaLotinanpellossa rannoille7.9. osaSeuraavana joukoistapäivänä ryhmittyivallattiin asemasotaan.Prääsän Armeijakuntatiesolmu etenisekä ÄäniselleSyvärin [[24asema ja katkaistiin Muurmannin rata. syyskuuta]]Neuvostoliitto mennessäpystyi jatämänkin osajälkeen senylläpitämään joukoistaliikennettä valtasiVologdan [[Petroskoi]]nja 1.Murmanskin lokakuuta.välillä, Petroskoinuuden valtauksenSorokan jälkeenkohdalla armeijakuntaMuurmannin ryhmittyirataan SyvärilleArkangelin asemasotaan.radasta yhtyvän radan avulla.
 
7.Divisioona sai käskyn 2.10. vallata sillanpää Syvärin eteläpuolelta. Tavoitteena oli mahdollistaa liikenne Podporožen ja Voznesenjan välillä valtaamalla Syvärin–Ostan maantie. Divisioonan Syvärin ylimenoa hidasti omien joukkojen kieltäytymiset. Kaksi kertaa epäonnistuneeseen Syvärin ylitykseen ryhdyttiin kolmannen kerran 6.10.1941 klo. 14:00. Tällä kertaa vahva tykistötuli tuki ylitystä. Miehistöä oli väsymyksen lisäksi arveluttanut leveän virran ylittäminen ilman riittävää tulisuojaa. Tykistön tulivalmistelun jälkeen Vuoksi ylitettiin savuverhon suojassa ilman suurempia vaikeuksia ja merkittävää vihollisen vastarintaa.
 
Hyökkäys jatkui heti Vuoksen ylityksen jälkeen Vosnesenjan kylään, joka vallattiin yöhön mennessä. Hyökkäävä osasto jakautui kahtia: JR 9 jatkoi kaakkoon kohti Ostaa ja JR 51 länteen kohti Bataševskajaa. Länteen hyökännyt JR 51 eteni 11.10 mennessä Orenšenskojeen. Tiedustelutietojen mukaan alueelle keskitettiin Siperiasta saapunutta tuoretta neuvostodivisioonaa. Suomalaiset päättivät vahvistaa hyökkääviä joukkoja torjuakseen vihollisen mahdollisen vastahyökkäyksen.
 
'''Goran taistelut lokakuusta 1941 tammikuuhun 1942'''
 
 
Alueelle saapunut neuvostoliittolainen 114. divisioona aloitti vastahyökkäyksen 14.10. Orenšenskojessa . 114. divisioona saapui Taka-Baikalilta ja oli valiojoukon maineessa. Puolustaustuva 7. divisioona oli pahoin kulunut hyökkäysvaiheen aikana: komppanioiden vahvuus oli paikoin vain 30-35 miestä. Venäläiset saivat aikaan sisäänmurron 16.10. mennessä suomalaisten puolustusasemiin. Suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen rykmentin vahvuisin voimin sisäänmurron rajoittamiseksi mutta hyökkäävä yksikkö joutui saarretuksi. Saarrettu suomalainen rykmentti murtautui ulos saarroksesta päivien taistelun jälkeen 22.10. Raskaiden tappioiden ja lopen uupuneiden joukkojen hyökkäys Orenšenskojessa keskeytettiin ja hyökkäysoperaatio koko Aunuksen kannaksella päätettiin 23.10.1941. Suomalaiset ryhmittyivät puolustukseen linjalle Ostan-Goran-Kimjärvi.
 
Neuvostojoukot aloittivat uuden vastahyökkäyksen Goran kylän maastossa 14.12.1941. Suomalaiset vetäytyivät Gorasta 19.12. saarrostusuhan alaisina. Suomalaisten vastahyökkäys epäonnistui. Taisteluja käytiin erittäin ankarissa olosuhteissa: pakkasta oli ajoittain jopa -40 astetta. Tilanteen uhkaavuuden takia alueelle keskitettiin lisää suomalaisia joukkoja. Suomalaisten vastahyökkäys alkoi 27.12. ja Goran kylä saatiin vallattua kiivaiden taistelujen jälkeen 10.1.1942.
 
Suomalaisjoukot torjuivat lähinnä eversti Antero Svenssonin komentaman 7.D:n voimin neuvostojoukkojen hyökkäykset Goran taisteluissa joulukuusta 1941 tammikuuhun 1942. Vihollisen tappiot olivat noin 2 500 kaatunutta. Suomalaisten tappiot kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina ja paleltuneina oli 1007 miestä eli noin 22% alueella olevien joukkojen kokonaisvahvuudesta. Rajajääkäripataljoona 4 tappiot Goran taistelussa oli 319 miestä eli 56% lähtövahvuudesta, joka oli 576 rajajääkäriä. Goran taistelu oli yksi jatkosodan säälimättömimmistä taisteluista.
 
Venäläisten todennäköinen tavoite Gorassa oli katkaista Syvärin-Ostan maantie. Venäläiset pakottivat samoihin aikoihin saksalaiset perääntymään Tihvinästä Laatokan kaakkoispuolelta noin 100 km Gorasta etelään.
 
Kommentti: Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan JR8 taisteli Gorassa ja luku 9. kuvaa Goran taisteluja.
 
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_VI_armeijakunta”