Ero sivun ”Kulosaaren huvilakaupunki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p W |
|||
Rivi 1:
'''AB Brändö Villastad''' oli osakeyhtiö joka perusti [[Helsinki|Helsingin]] [[Kulosaari|Kulosaaressa]] sijaitsevan huvilakaupungin. Yhtiön perustamisasiakirjat vahvistettiin [[15. kesäkuuta]] [[1907]]. Sen perustajajäseninä olivat arkkitehdit Oscar Bomanson, [[Bertel Jung]], Karl Lindahl, [[Armas Lindgren]] ja [[Lars Sonck]]. Lisäksi kuuluivat yhtiön pääosakkaisiin insinöörit [[Anders Kramer]] ja Rupert von Nandelstadh, Julius Stjernvall, kauppias Axel Ståhle ja johtaja Allan Granfelt. Aloitteentekijöinä olivat Sonck ja Granfelt.
Helsinkiin oli [[1880-luku|1880-luvulta]] lähtien syntynyt uusi asuinympäristötyyppi keski- ja yläluokkaan kuuluvien perheiden muuttaessa pois keskusta-alueilta vastaperustettuihin esikaupunkien huvilayhdyskuntiin, [[Oulunkylä]]än, [[Pukinmäki|Pukinmäkeen]], [[Kauniainen|Kauniaisiin]] jne. Tässä yhteydessä oli myös arkkitehti Lars Sonck ensimmäisen kerran esittänyt ajatuksen huvilakaupungin perustamisesta Kulosaareen vuonna 1887. Ajatuksen Sonck oli saanut lääninarkkitehti Ferdinand Öhmanilta, joka suunnitteli huvilayhdyskuntaa [[Leppävaara]]an. Brändö, eli siihen aikaan Palosaari, ostettiin Cronstedtien perikunnalta 230 000 markan kauppahinnasta. Kauppaan sisältyi pinta-alaltaan 110 ha:n suuruinen saari, sekä lisäksi 30 ha:n alue [[Kivinokka|Kivinokasta]].
Ensimmäisen tonttijakokartan alueelle laati arkkitehti Lars Sonck, ja se valmistui vuoden 1907 elokuussa. Jo ensimmäisen vuoden aikana yhtiö oli myynyt alueelta 56 tonttia ja vuonna 1908 oli valmiina 453 tontin tonttijakokartat.
Rivi 14:
Yhtiön vaikein ja taloudellisesti raskain tehtävä oli ensimmäisten vuosien aikana alueen katuverkon rakentaminen Vuoteen 1909 mennessä oli katuja rakennettu kaikkiaan kuusi kilometriä. Leveiden ja väljästi mitoitettujen katujen rakentamiseen liittyi Kulosaaressa laajat istutus- ja pengerrystyöt.
Myös kunnollisten liikenneyhteyksien järjestäminen saarelle jäi Kulosaari-yhtiön tehtäväksi. Toisin kuin pohjoisilla ja läntisillä esikaupunkialueilla, joissa uudet esikaupunkiyhdyskunnat olivat poikkeuksetta syntyneet radan varteen, Kulosaari oli meren ympäröimä saari, johon ei ollut olemassa valmiita liikenneyhteyksiä. Kun Helsingin kaupunki suhtautui kielteisesti sillan rakentamiseen [[Sörnäinen|Sörnäisistä]] Kulosaareen, päätettiin liikennekysymys ratkaista raitiolinjan ja lautan avulla. Vuonna 1908 yhtiö rakennutti tien Pääskylänrinteestä Sörnäisten niemeen sekä Sörnäisiin laiturit lauttaliikennettä varten.
Verrattuna muihin esikaupunkien huvilayhdyskuntiin, muodostui yhdyskuntateknisen huollon laatu Kulosaaressa jo varhaisessa vaiheessa poikkeuksellisen korkeatasoiseksi. Raitiotie Pääskylänrinteestä Sörnäisiin valmistui vuonna 1910 ja raitiotie Kulosaareen saatiin vuonna 1911. Tällöin esitettiin myös ensimmäisen kerran rohkea ajatus Kulosaaren raitiotien jatkamisesta Sipooseen ja mahdollisesti Porvooseen saakka. Esikuvana oli Kööpenhaminan esikaupunkilinja Sundiin. Pohjoisen vaihtoehdon eräänä lähtökohtana oli taas Heli-radan tapainen poikittaissähkörata, jonka päätepisteinä olisivat olleet Malmin esikaupunkiasema ja Porvoo.
Rivi 28:
Alueen suurisuuntainen julkisten alueiden ja rakennusten rakentamisohjelma toteutettiin pääpiirteissään vuosina 1916-17. Elettiin taloudellista nousukautta, johon liittyivät myös yhtiön suunnitelmat tiiviimmästä ja kaupunkimaisemmasta asutuksesta saaren keskiosiin. Mikäli nämä suunnitelmat olisivat toteutuneet, olisi Kulosaaresta muodostunut maassamme ainutlaatuinen yhtenäisesti toteutettu jugend-kaupunki.
Uuden asemakaavan tehokkaammin rakennettua keskustaosaa varten laati arkkitehti Bertel Jung vuonna 1917 Sonckin jakosuunnitelman pohjalta. Todennäköisesti virike asutuksen tiivistämiseen saatiin [[Eliel Saarinen|Saarisen]]
Seurakunta kuten aikanaan koulukin toimi ensimmäiset vuodet vuokratuissa tiloissa tavallisessa asuinhuvilassa. Kirkko ja kellotapuli valmistuivat 1930-luvulla. Erikoisuutena eli että seurakunnalla oli oma hautausmaa, joka perustettiin saarelle (Leposaari).
Helsingin kaupunkiin Kulosaaren huvilakaupunki liitettiin [[Helsingin suuri alueliitos|suuressa alueliitoksessa]] vuonna 1946, mikä Kulosaaressa ei tapahtunut ilman vastustusta. Rakentamatta jääneille alueille vahvistettiin vuonna 1959 prof. Olli Kivisen asemakaava, jonka mukaan Kulosaaren nykyinen kerrostaloalue on toteutunut.
==Kulosaaren huvilakanta==
Rivi 38:
Samana vuonna kuin Sonckin ensimmäinen tonttijakosuunnitelma valmistui, yhtiö järjesti talviasuttavien huviloiden piirustuskilpailun. Kilpailuun lähetettiin kaikkiaan 28 ehdotusta. Tällaisella yleisellä arkkitehtuurikilpailulla pyrittiin etsimään erityisesti huvilakaupunkiin soveltuvia rakennustyyppejä ja löytämään uusia pohjaratkaisuja. Kilpailuehdotuksia arvosteltaessa pantiin erityistä painoa huoneiden valoisuudelle, näköalalle, samoin kuin vapaalle pohjaratkaisulle. Kallioinen ja jyrkkä maasto toi huviloiden ja puutarhojen suunnitteluun omat erityispiirteensä.
Tyylillisesti muodostui Kulosaaresta verrattain yhtenäinen jugend-henkinen huvilakaupunki. Ulkoasultaan Kulosaareen rakennetut huvilat erosivat vanhempien huvila-alueiden kuten [[Meilahti|Meilahden]] ja [[Eläintarha (Helsinki)|Eläintarhan]] cottage- ja sveitsiläistyylisistä huviloista mm. siinä, että koristeellisten julkisivuaiheiden käyttö väheni ja rakennukset tulivat muodoltaan kuutiomaisiksi. Koristelu keskitettiin tavallisesti harvoihin yksityiskohtiin samalla kun talon kokonaishahmolle pantiin entistä enemmän painoa.
Pohjaratkaisuiltaan huvilat oli suunniteltu varakkaan keski- ja yläluokan tarpeisiin ja suurin osa Kulosaaren huviloista olikin yhden perheen huviloita. Kulosaaren yläluokkainen luonne korostui siinä, että alueelta puuttuivat kokonaan muilla vuosisadan alussa syntyneillä huvila-alueilla yleiset suuret vuokrahuvilat.
| |||