Ero sivun ”Sodan etiikka” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 43:
 
==Aseellinen palvelus ja kristillinen etiikka==
 
===Älä tapa===
 
Yhteiskunnan tehtävänä on säilyttää rauha ja ylläpitää kansalaistensa turvallisuutta. ”Älä tapa” (2. Moos. 20:13) käsky kieltää yksityistä ihmistä ottamasta oikeutta omiin käsiinsä. Yksilöt luopuvat oikeudestaan kostaa ja rangaista muodostaessaan yhteisön, jolloin lainsäädäntö ja tuomiovalta siirtyvät poliittiselle yhteisölle. Oikeuslaitos tuomitsee yksityisten ihmisten väliset ongelmat esivallan oikeudella. Ilman esivaltaa jokainen kostaisi kohtaamansa vääryyden itse mikä johtaisi verikoston kierteeseen ja anarkiaan. Yhteiskunnan tuomiovallan puuttuessa monet Raamatun aikaiset kulttuurit tuhoutuivat alituiseen verikoston kierteeseen.
Rivi 54 ⟶ 52:
Rauhan ihanne ja synnin turmelema reaalitodellisuus kohtaavat kristityn aseellisessa palveluksessa.
Kristityn velvollisuus on edistää rauhan asiaa toimimalla maailmanlaajuisen aseidenriisunnan puolesta sekä auttamalla kriisialueiden ihmisiä. Rauhan eteen toimiminen edellyttää valmiutta puolustaa perheen, suvun ja koko kotimaan turvallisuutta myös aseellisesti. Suomessa voi valita omantunnon syistä myös aseettoman tai siviilipalveluksen.
 
 
===Tuleeko kääntää toinen poski===
 
Vihamiehen rakastaminen ja siunaaminen on edelleenkin paras tapa ehkäistä vihollisuuksia. Vääryyttä kohdatessaan kristityn on osoitettava rakkautta, pitkämielisyyttä ja pyrittävä hieromaan sovintoa. Synnin turmelemassa maailmassa rakastaminen ei aina riitä sulattamaan vihamiehen sydäntä. Tällöinkään kristityn ei tule antautua kostonkierteeseen. Yhteiskunnan tehtävänä on tuomita vääryys ja ylläpitää sisäistä ja ulkoista turvallisuutta. (Room 13:1) Myös taistelutilanteessa rakkauden osoittaminen, siviilien suojelu ja vihollissotilaiden kunnioitus edistää rauhaa enemmän kuin kostonhimoinen tuhoaminen. Johannes Kastaja kertoo sotilaille sodan oikeussäännöistä:
Rivi 70 ⟶ 65:
Sotilasvala on asiaan kuuluvalla hartaudella ja päättäväisyydellä Jumalan edessä annettu lupaus, jonka vannominen ei ole kristillisen uskon vastaista. Vannomalla valan kristitty luopuu omankädenoikeudesta ja suostuu esivallan alaisuuteen (Room 13:1-13). Sotilasvala tehdään kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä. Valassa ei vannota Jumalan nimeen, vaan vannominen tapahtuu kunnian ja omantunnon kautta.
 
===Kirkko ja sota===
===Voiko kirkko kritisoida sodankäyntiä?===
 
Kirkkojen maailman neuvoston v. 1961 ottaman kannan mukaan kirkoilla on selkeä tehtävä lausua vakava varoitus siitä, että jokainen kansakunta, joka tarkoituksellisesti toimii jännitystä synnyttävällä tavalla, on tuomittava. (KMN, New Delhi 1961.) Kylmän sodan aikana kirkot toimivat aseriisunnan puolesta ja antoivat tukensa Puolan solidaarisuusliikkeelle, mikä mursi lopulta sosialistisen blokin ja lopetti kylmän sodan vastakkainasettelun.