Ero sivun ”Sodan etiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
==Sodan ongelman teologiaa==
Sodan ongelman pohdinnassa on kristillisten kirkkojen piirissä ollut kolme päälinjaa: pyhän sodan teoria, pasifismi ja oikeutetun puolustautumisen periaate. Pyhän sodan eli uskonsodan periaate perustui vanhatestamentillisiin aineksiin ja kristinuskon absoluuttisuuden korostamiseen. Periaatteen mukaista ajattelua esiintyi mm. ristiretkien ja siirtomaiden valloitusten yhteydessä. Nykyään kristilliset kirkot ovat selkeästi torjuneet pyhän sodan periaatteen.
Rivi 26:
Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvan Augsburgin tunnustuksen mukaan kristityt ovat velvolliset kuuliaisuuteen esivallalle. He saattavat syntiin syyllistymättä käydä oikeutettuja sotia ja suorittaa asepalvelusta. Oikeutettua puolustautumista on luterilaisessa teologiassa pidetty lähimmäisenrakkauden yhteiskunnallisena sovellutuksena. Kristityn on kansalaisena ajateltava lähimmäisen ja yhteisön etua. Suuret kristilliset kirkot ovat hyväksyneet laillisten hallitusten oikeuden pitää asevoimia ja puolustautua tarvittaessa myös asein.
Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Gunnar Stålsett hyväksyi YK:n johtaman aseellisen intervention entiseen Jugoslaviaan vuonna 1993 seuraaviin kriteerein: Kaikki muut keinot barbarian ja kansanmurhan lopettamiseksi on jo käytetty. Päätöksen interventioon ryhtymisestä tekee yleisesti tunnustettu kansainvälinen auktoriteetti, YK, ja päätöksenteko on avointa ja julkista. Asevoimaa käytetään tarkoin rajattuun kohteeseen tarkoituksena suojella ihmishenkiä, aikaansaada oikeudenmukainen rauha ja turvata ihmisoikeudet. Interventioon liittyy suunnitelma sodan uhrien auttamisesta, taloudellisesta tuesta ja demokratian vakiinnuttamisesta takeina pysyvästä rauhasta.
==Aseellinen palvelus ja kristillinen etiikka==
| |||