Ero sivun ”Matkalaukkulapsi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 10:
Matkalaukkulapsia on hyvin eri ikäisiä ja eri taustaisia. Toiset ovat pienestä pitäen varsinaisia maailmanmatkaajia. He ovat seuranneet vanhempiaan esimerkiksi vanhempien työn takia eri maissa lähes tulkoon koko ikänsä. He ovat tottuneet paikanvaihdoksiin ja matkalle lähtemisen tunnelmaan. Heidän menneisyydessään he ovat joutuneet useasti jättämään hyvästit ystävilleen tietämättä monenko vuoden tai vuosikymmenen päästä taas tapaavat heitä, jos koskaan. Masennus voi olla yleisempää matkalaukkulasten joukossa.
Sosiologit arvelevat tulevaisuuden tyypillisen kansalaisen olevan kuin kolmannen kulttuurin kasvatti.
----
Esimerkki matkalaukkulapsesta, tämä on vain yksi tapaus eikä koske kaikkia matkalaukkulapsia:
Lapsi on syntynyt Suomessa, mutta muuttaa vanhempiensa kanssa Kiinaan viiden vuoden ikäisenä. Lapsi asuu Kiinassa kymmenen vuotta ja käy kansainvälistä koulua. Vanhemmat ovat opettaneet hänet puhumaan suomenkieltä ja lapsi puhuukin suomea vanhempiensa kanssa, mutta ystäviensä ja sisarustensa kanssa hän puhuu englantia tai kiinaa.
Kun lapsi on 15-vuotias, perhe palaa Suomeen. Nuori osaa paremmin Englantia kuin Suomea. Aluksi Suomeen tulo tuntuu mukavalta vaihtelulta (onhan lapsi tottunut vaihtamaan maisemia perheen matkustellessa paljon työn takia)ja erityisesti sukulaisten näkeminen riemastuttaa, mutta kun perhe jääkin Suomeen pysyvästi on sopeutuminen vaikeaa. Nuori saattaakin huomata tulevansa paremmin toimeen erilaisten maahanmuuttajien, vaihto-oppilaiden ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Hän kokee itsensä ulkopuoliseksi monessa tilanteessa ja saattaa eristäytyä tarkoituksellakin joukosta, koska ajattelee, ettei häntä oteta kuitenkaan mukaan. Aluksi erilaiset slangisanat, muoti, suomalaiset tavat ja kulttuuri voivat tuntua täysin vierailta ja uusilta Suomeen palaavasta nuoresta.
Aluksi erilaiset slangisanat, muoti, suomalaiset tavat ja kulttuuri voivat tuntua täysin vierailta ja uusilta Suomeen palaavasta nuoresta. Häneltä kysellään ehkä usein "millaista Kiinassa oli?" ja hyvin mielellään hän kertookin Kiinasta, mutta hänellä on niin valtava määrä kokemuksia sieltä(koko pieni elämä), ettei niitä ihan minuutissa kerrotakaan, ei edes yhdessä päivässä. Hän ei tiedä mistä aloittaisi ja arvelee, etteivät muut jaksa kuunnella kuitenkaan. Vastaus kysymykseen saattaa siksi olla vain jotain tyyliin: "No, ihan kivaa, hyvin erilaista kuin Suomessa". Jos joku jaksaa kauemmin kuunnella, hän kertoo mielellään (entisestä) kotimaastaan Kiinasta. Hän kuitenkin pelkää ihmisten ajattelevan, että hän "ylpeilee" kokemuksillaan ja siksi ei välttämättä uskalla kertoa niistä paljoa. Joskus hän pelkää myös ihmisten ajattelevan, että hän valehtelee ja keksii tarinoita omasta päästään, Kiinan vaikuttaessa ihan eri maailmalta kuin Suomen. Hänen saattaa myös olla vaikea arvioida mikä toista kiinnostaa, mikä ei.▼
▲
Suomalaiset tavat voivat tuntua kauan vierailta ja hän kaipaa Kiinan ystäviään. Hän saattaa vertailla asioita Kiinaan ja keskustellessaan hän herkästi huomaa puhuvansa pian taas Kiinasta oli aihe alunperin mikä tahansa. Hän miettii mitä suomalaiset hänestä ajattelevat, kun hän puhuu usein Kiinasta.
Hän ei enää tiedä missä koti on. Hän asuu kyllä Suomessa, mutta lähimmät ystävät ja koti olivat myös Kiinassa, josta myös lapsuuden muistot. Toisaalta Kiinan ystävistä suurin osa on palannut passeissaan lukeviin "koti"-maihinsa esimerkiksi Yhdysvaltoihin, joten hän ei tiedä haluaako enää asua Kiinassakaan tai kuuluisiko hän enää joukkoon siellä Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen.
Nuori ei siis koe olevansa täysin suomalainen eikä kiinalainenkaan vaan on luonut ns. '''kolmannen kulttuurin''', jossa on vaikutteita sekä Suomesta, että Kiinasta sekä myös kansainvälisen koulun koulukavereiden eri kotimaiden tavoista, joita hän on ystäviltään omaksunut. Siitä nimitys "kolmannen kulttuurin kasvatti".
Vähitellen hän sopeutuu paremmin Suomeen ja saa suomalaisia ystäviä, jotka erityisesti auttavat sopeutumisessa. Hän ei enää muistele Kiinaa niin usein ja saa Suomesta uudenlaisia, suomalaisia kokemuksia. Vielä pitkään hän kuitenkin huomaa eroja itsensä ja ei-matkalaukkulasten välillä ja jonkun aikaa hän tulee paremmin toimeen toisten matkalaukkulasten kanssa. Hänellä on tunne että hän joko "haluaa asettua vihdoin paikoilleen" tai "haluaa jatkuvasti muuttaa". Usein hän ei viihdy pitkään samassa paikassa.
| |||