Ero sivun ”Antoine Watteau” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tietolaatikko |
p typot |
||
Rivi 28:
Kiinnostavaa kyllä, että vaikka Watteaun maalaukset näyttävät edustavan ''[[Sijaishallitsijan kausi|sijaishallitsijan kauden]]'' aristokraattista tyylikkyyttä (joskin hän todellisuudessa eli pääosan lyhyttä elämäänsä Ludvig XIV:n loppukauden ahdistavassa ilmapiirissä), hänellä ei koskaan ollut ylhäisiä suojelijoita. Hänen ostajansa olivat [[porvari|porvareita]], kuten pankkiireja ja kauppiaita.
Vaikka hänen kypsän iän maalauksensa näyttävät olevan kevytmielisiä ''[[fête galante|fêtes galantes]]'' kuvauksia, niissä todellisuudessa näkyy puhdasta melankoliaa, elämän turhuuden kokemista, minkä vuoksi hän on 1700-luvun taiteilijoiden joukossa
Hänen maineikkaimpia maalauksiaan, kahden "Pyhiinvaellus Kyntheraan" -version ohella (joista toinen on [[Louvre]]ssa, toinen Berliinin [[Schloss Charlottenburg]]issa), ovat ''Pierrot'' (pitkään ''"Gillesinä"'' pidetty), ''Fêtes venitiennes'', ''Rakkautta italialaisessa teatterissa'', ''Rakkautta ranskalaisessa teatterissa'', ''"Voulez-vous triompher des belles?"'' ja ''Mezzetin''. Hänen tunnusomaisen maalauksensa Pierrot eli Gilles aihe, vähitellen katoava hymy, näyttää hämmentyneeltä näyttelijältä, joka nähtävästi on unohtanut vuorosanansa. Hän on aineellistunut elämän pelottavaan todellisuuteen prameillevana kuin ainoa suojapanssarinsa, surullinen klovnin puku. Maalausta voi tulkita Watteaun piikikkääksi kommentiksi omasta kuolemaan johtavasta sairaudestaan.
[[Kuva:Gersaint.jpg|thumb|350px|''L'Enseigne de Gersaint'' (1720): Watteaun viimeisiin maalauksiin kuuluvassa työssä pakataan Ludvig XIV:n muotokuvaa ja hänen omia teoksiaan pois. Taiteilijalla ei ollut syytä odottaa, että hänen nimensä jäisi elämään.]]
Watteaun viimeisessä mestariteoksessa ''Gersaintin kyltti''<ref>[http://www.wga.hu/html/w/watteau/antoine/2/21enseig.html Web Gallery of Art]</ref>, on pastoraalisen metsäaukion tilalla maallinen kaupunkilaistapaaminen. Watteau maalasi sen omasta halustaan, "karkottaakseen kylmyyden sormistaan", ja tämä pariisilaisen taidekaupan kyltti on todellisuudessa Watteaun teatterin loppuesirippu. Siitä on käytetty nimitystä Watteaun ''[[Las Meninas]]'' sikäli, että aiheena näyttää olevan taiteen mainostaminen. Tapahtumapaikka on taidegalleria, jonka etuseinä on taianomaisesti kadonnut. Galleria ja katu ovat kankaalla sulautuneet yhteen vierekkäisiksi tapahtumiksi.
| |||