Ero sivun ”Charles Goodyear” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Fileri (keskustelu | muokkaukset)
käännetty loppuun en-wiki artikkeli. lähteitä tarvittaisiin, olisiko jollain suomalaista kirjaa josta viitata yms?
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p kh+, typos fixed: ennenkui → ennen kui, Kuitek → Kuitenk, Niimpä → Niinpä, puollu → puolu AWB
Rivi 19:
Vuosina [[1831]]–[[1832]] Goodyear kuuli [[kumi]]sta ja tutki huolellisesti kaikki kumia koskevat artikkelit joita julkaistiin sanomalehdissä. The Roxbury Rubber Company Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa oli jo jonkin aikaa tehnyt kumia koskevia kokeita, sillä yhtiö uskoi voivansa valmistaa materiaalista menestyviä tuotteita. Yhtiöllä oli suuri tehdas josta lähetettiin tuotteita kaikkialle Yhdysvaltoja. Eräät Roxburyn tuotteet herättivät Goodyearin mielenkiinnon, ja pian hän menikin tapaamaan yhtiön edustajia [[New York]]issa. Hän tutustui [[Pelastusrengas|pelastusrenkaisiin]] ja hämmästyi, kun renkaan kellumisominaisuudet eivät olleet sekä kovinkaan tarkoituksenmukaisia että hyvälaatuisia. Hän palasi Philadelphiaan missä Goodyear kehitti putkista paremman version ja palasi niiden kanssa New Yorkiin. Siellä hän esitteli niitä Roxbury Rubber Companyn johtajalle.
 
Goodyearin ongelmanratkaisukyky teki vaikutuksen johtajaan. Hän tunnusti että yritys oli konkurssin partaalla, ja että heidän tuotteitaan piti testata vuosi ennenkuinennen kuin niiden myyntikelpoisuudesta saatettiin päättää. Yritykselle oli tullut yllätyksenä tuotteiden laatuongelmat, joiden seurauksena tuhansien [[dollari]]en arvosta mädäntyneitä kumisia pelastusrankaita palautettiin hyödyttömäninä. Goodyear päätti heti testata kyseistä kumilaatua ja tutkia oliko ongelmaan mahdollista kehittää ratkaisua.
 
Kuitenkin keksijän palatessa [[Philadelphia]]n eräs velkoja pidätytti sekä vangitsi Goodyearin. Vankilassa hän teki ensimmäiset kokeet kumin ("Indian rubber") kanssa. Luonnonkumi oli halpaa noihin aikoihin, ja kuumentamalla sekä käsin muokkaamalla Goodyear sai tuotettua joitakin määriä [[magnesium oksidi]]a, joka muodosti kauniin valkoisen muodon sekä näytti poistavan kumin tarrautuvuutta.
Rivi 25:
Charles Goodyear päätteli löytäneensä vastauksen ja ystäviensä avulla pystyi parantamaan keksintöään New Havenin kaupungissa. Ensimmäinen materiaalista valmistetut tuotteet olivat kengät. Hän käytti omaa taloaan valmistuspaikkana, jossa keksijä jauhoi, kerrosti ("calendering" ja vulkanisoi kumia yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Kumimateriaali mitä Goodyear tuotti sillä hetekellä koostui intialaisesta luonnonkumista, "Soot" ja [[magnesium oksidi]]sta. Seos lisättiin [[tärpätti]]in ja kaadettiin flanellikankaaseen, joka toimi kenkien muottina. Ei kuitenkaan kestänyt pitkään ennen kuin Goodyear huomasi tällaisen käsittelyn hyödyttömäksi kumin tarttuvuuden poistamiseen. Keksijän luotonantajat pettyivät täysin ja päättivät ettei hän saisi jatkaa tutkimuksiaan.
 
Goodyear ei kuitenkaan antanut tämän estää tutkimuksiaan. Hän myi kalusteitaan ja siirsi perheensä hiljaiseen asuntolaan, ja matkusti itse New Yorkiin asumaan erääseen ullakkoon, jossa apteekkariystävänsä avustuksella saattoi jatkaa kokeitaan. Hän lisäsi magnesiumia luonnonkumiin ja keitti sen [[kalkki|kalkin]] sekä veden sekoituksessa. Tämä näytti poistavan pysyvästi luonnonkumin tarttuvuuden. Tämä uutinen vastaanotettiin heti positiivisesti ja keksijä sai kansainvälisen yleisön huomion. Goodyear näytti olevan matkalla menestykseen, kunnes hän eräänä päivänä huomasi laimean [[happo|hapon]], pienissä määrinkin kankaaseen osuessaan, neutralisoivan [[alkaliini]]n mikä muutti kumin taas pehmeäksi. Tästä hän päätteli ettei nykyinen prosessi ollut oikeanlainen ja jatkoi keksintönsä parantamista. NiimpäNiinpä eräänä päivänä valmistettuaan erilaisia sekoituksia ullakollaan, hän käveli kolme mailia Greenwich Villagessa olevalle myllylle tekemään erilaisia kokeita. Niiden perusteella Goodyear huomasi [[typpihappo|typpihapossa]] kastetun kumin luovan suojaavan kerroksen kumin pinnalle. Hän teki useita yleisön kehuja tuoneita tuotteita tällä menetelmällä, ja sai jopa kehukirjeen [[Andrew Jackson]]ilta.
 
Keksijä joutui erilaisten vaarallisten [[kemikaali]]en, kuten lyijyoksidin, kanssa tekemisiin kokeita tehdessään. Näiden johdosta hänen terveytensä huononi, ja Goodyear jopa oli tukehtua eräässä laboratoriokokeen aikana syntyneessä kaasuvuodossa. Tämän johdosta puhjennut kuume oli lähellä käydä keksijän kohtaloksi. Uuden liiketoimintakumppaninsa kanssa hän rakensi tehtaan ja alkoi valmistaa vaatteita, pelastusrenkaita, kumisaappaita sekä erilaisia kumista valmistettuja tuotteita. Heillä oli myös toinen suuri tehdas erikoiskoneilla varustettuna [[Staten Island]]illa, jonne hän muutti perheensä kanssa hankittuaan taas oman asunnon. Näihin aikoihin elämä näytti taas hymyilevän keksijälle, kunnes [[vuoden 1837 paniikki]] tuhosi hänen yhteistyökumppaneidensa koko omaisuuden jättäen Charles Goodyearin rahattomaksi.
 
Hän muutti seuraavaksi Bostoniin, missä hän tutustui Roxbury Rubber Companyn J. Haskinsiin. Goodyear sai hänestä hyvän ystävän joka auttoi tätä rahallisesti sekä puollustipuolusti keksijän visioita epäilijöille. Keksijän apuna oli mr. Chaffeen nimellä tunnettu mies, joka kuunteli keksijää tämän ideoissa. Hän myös huomasi että suurin osa ongelmista joita kumin tuotekehityksessä oli aiheutunut tuli käytetystä [[liuotin|liottimesta]]. Hän kehitti ison koneiston jossa eri aineijen sekoitus tehtiin koneellisesti. Tämä antoi kumille kauniin ulkonäön, ja jälleen näytti siltä että keksijän ongelmat olisivat ohitse. Goodyear keksi uuden tavan kumisaappaiden tekemiseen, ja sai tästä patentin jonka keksijä myi [[Rhode Island]]illa toimineelle Providence Companylle. KuitekinKuitenkin tämä metodi ei ollut täydellinen, sillä ei ollut prosessia jolla kumi kestäisi pitkiä aikoja kuumaa sekä kylmää, tai happojen vaikutusta. Tästä syystä kumituotteet muuttuivat lopulta ajanmyötä tarrautuviksi sekä hajosivat, joten niitä palautettiin jatkuvasti valmistajille.'
 
===Vulkanointiprosessi===