Ero sivun ”R-2 (ohjus)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix |
p pientä fixausta |
||
Rivi 1:
'''R-2''' eli länsimaisittain SS-2 Sibling oli käytännössä pidennetty [
Ohjukseen tehtyjä parannuksia olivat muun muassa irroitettava paluukärki ja kantavat polttoainesäiliöt. R-1:ssä oli ollut kantava runko joka lisäsi raketin painoa.
Rivi 7 ⟶ 6:
Ohjuksen pituus 17.65 m, leveys 1,65 m. Lähtöpaino 20 416 kg. Moottorin tyyppi RD-101. Vettä alkoholipolttoaineessa enää 8% V-2:n 15%:een verrattuna, ja alkoholi oli nyt metanolia. <ref>http://www.russianspaceweb.com/r2.html</ref><ref>http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://www.astronautix.com/lvs/r2.htm&sa=X&oi=translate&resnum=2&ct=result&prev=/search%3Fq%3DR-2%2Bkg%2Bmissile%26hl%3Dfi%26pwst%3D1</ref>
Tämä ohjus oli hyvin epätarkka. Ohjuksen tarkkuus oli pituussuunnassa 8 km, leveyssuunnassa 4 km. R-2 oli yhtä tarkka kuin R-1, vaikka sen kantomatka oli tätä kaksi kertaa pidempi. Tämä johtui radio-ohjauksesta.
Ohjus vaati kaksi kuorma-autoa ja kuuden tunnin lähtövalmistelut. Tämän jälkeen ohjus oli laukaistava 24 tunnin sisään, muuten se meni
Aloite "pidennetyn V-2:n" eli R-2:n kehittämiseen tuli silloin Itä-Saksassa olleelta Sergei Korolevilta vuonna 1946. Kehitystyön tekivät pääosin venäläiset 1947-1948<ref>http://www.astronautix.com/lvs/r2.htm</ref> käyttäen suurelta osin hyväksi saksalaisten sodanaikaisia ideoita. R-2 voitti saksalaisten G-1-ehdotuksen.
Rivi 18 ⟶ 16:
Raketista kehitettiin 1949 tutkimusversio R-2E, jolla kokeiltiin irroitettava taistelukärkeä. R-2A oli luotainrakettiversio, jolla laukaistiin muun muassa tieteellisä laitteita ja koe-eläimiä ilmakehän yläosiin, kun haluttiin tutkia avaruuden vaikutuksia eläviin olentoihin tulevia avaruuslentoja varten.
Kehitys vei R-2:sta eteenpäin venäläisin voimin kohti [[Scud]]-ohjuksia ja [[SS-3 Sibling]]-ohjusta. Vuosina 1957-1961 rakettin tekniikka vietiin
== Katso myös ==
| |||