Ero sivun ”Älykkyys” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pal: vaikuttaa höpö-höpö-väitteelle.Lähteen kera kiitos! |
luontevampi järjestys |
||
Rivi 1:
'''Älykkyys''' on arkikielen ja [[psykologia]]n käyttämä käsite, jolla viitataan yksilön oppimisen ja sopeutumisen kykyyn. Älykkyys ilmenee taitona soveltaa opittua nopeasti, käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa sekä ymmärtää ja käsitellä abstrakteja käsitteitä. Älykkyyden määrittelystä ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä. Siihen on liitetty sellaisia ominaisuuksia kuin kyky oppia uusia asioita, ratkaista ongelmia, suoriutua monimutkaisistakin tehtävistä ja toimia joustavasti vaikeissakin tilanteissa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Juhani Ihanus, Jorma Fredriksson | Nimeke=Lukion psykologia 5 | Selite=2.-3. tarkistettu painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjayhtymä | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-26-3797-9}}</ref> Operationaalisesti ymmärrettynä älykkyys on sitä, mitä mitataan älykkyystesteillä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Juhani Ihanus, Jorma Fredriksson | Nimeke=Lukion psykologia 5 | Selite=2.-3. tarkistettu painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjayhtymä | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-26-3797-9}}</ref>
==Määritelmiä==▼
Älykkyyden määrittely on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Toiset määritelmät korostavat älykkyyden yhteyttä ihmisen toimintaan ja toimintakykyyn, toiset puolestaan pitävät älykkyyttä kykynä, joka on itsenäisesti olemassa. Laajasti käytössä olevia älykkyystestejä kehittäneen David Wechslerin (1975) käsitys älykkyydestä "yksilön kykynä ymmärtää ympärillään olevaa maailmaa ja hänen resurssejaan vastata sen haasteisiin" on esimerkki ensimmäisen kaltaisesta määritelmästä. Spearmanin teoria älykkyyden yleisestä g-faktorista puolestaan edustaa käsitystä, jonka mukaan älykkyyden voi määritellä kykynä. ▼
661 amerikkalaiselta psykometriikan tuntijalta kysyttiin 1984 mitä heistä älykkyyteen sisältyy ja eniten he mainitsivat seuraavia tekijöitä: ensiksi älykkyyteen sisältyy päättelykyky eli kyky tehdä annetuista edellytyksistä oikeita johtopäätöksiä. Toiseksi siihen sisältyy kyky ratkaista erilaisia ongelmia. Kolmannelle sijalle vastaajat nostivat oppimiskyvyn.▼
Samalta tutkimusjoukolta kysyttiin, onko tarpeen puhua älykkyydestä yhtenä yleiskäsitteenä, niin sanottuna g-älykkyytenä, vai pitäisikö puhua vain älykkyystestien monifaktorianalyysissä paljastamista älykkyyden eri komponenteista. 87 prosenttia vastaajista katsoi, että yleisälykkyydestä voidaan puhua realiteettina. Toki sen eri puolia voidaan analysoida ja nämä älykkyyden osatekijät ovat myös realiteetteja.▼
Älykkyystestissä voidaan faktorianalyysin avulla erottaa näiden testien yhteisen tekijän eli yleisen älykkyystekijä g:n lisäksi joukko älykkyyden osia. Nämä sitten ilmenevät matemaattis-tieteellisinä, verbaalisina tai visuaalis-teknisinä taipumuksina ja liittyvät erikoislahjakkuuksiin.▼
==Psykometrinen näkökulma älykkyyteen==
===Älykkyyden analyysin historia===
[[Charles Darwin]]in evoluutioteoria synnytti 1800-luvun lopulla kiinnostusta vertailevaan psykologiaan. Matemaatikko ja luonnontieteilijä [[Francis Galton]] alkoi ensimmäisenä selvittää psykologisluonteisilla testeillä (''mental tests'') ihmisten älykkyyseroja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Juhani Ihanus, Jorma Fredriksson | Nimeke=Lukion psykologia 5 | Selite=2.-3. tarkistettu painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjayhtymä | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-26-3797-9}}</ref>
Rivi 14 ⟶ 23:
Älykkyyden mittaamisessa käytetään nykyisin eniten [[David Wechsler]]in alkujaan 1950-luvulla kehittämää testipatteria. Testiä on uudistettu ja siitä on versioitu eri ikäisille sopivia muunnelmia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Vesa Laine, Anneli Vilkko-Riihelä | Nimeke=Mielen maailma. 4: Tunteet, motiivit ja taitava ajattelu | Selite= s. 113 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija= WSOY Oppimateriaalit| Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 951-0-29315-6 (nid.) }}</ref> Nykyinen Suomessa käytettävä aikuisten tutkimiseen tarkoitettu testi on julkaistu vuonna 2005 ja on nimeltään WAIS-III. <ref>http://www.psykologienkustannus.fi/wais/?PHPSESSID=18dafdc25b1128d91d79c549895a17a5</ref>
▲==Määritelmiä==
▲Älykkyyden määrittely on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Toiset määritelmät korostavat älykkyyden yhteyttä ihmisen toimintaan ja toimintakykyyn, toiset puolestaan pitävät älykkyyttä kykynä, joka on itsenäisesti olemassa. Laajasti käytössä olevia älykkyystestejä kehittäneen David Wechslerin (1975) käsitys älykkyydestä "yksilön kykynä ymmärtää ympärillään olevaa maailmaa ja hänen resurssejaan vastata sen haasteisiin" on esimerkki ensimmäisen kaltaisesta määritelmästä. Spearmanin teoria älykkyyden yleisestä g-faktorista puolestaan edustaa käsitystä, jonka mukaan älykkyyden voi määritellä kykynä.
▲661 amerikkalaiselta psykometriikan tuntijalta kysyttiin 1984 mitä heistä älykkyyteen sisältyy ja eniten he mainitsivat seuraavia tekijöitä: ensiksi älykkyyteen sisältyy päättelykyky eli kyky tehdä annetuista edellytyksistä oikeita johtopäätöksiä. Toiseksi siihen sisältyy kyky ratkaista erilaisia ongelmia. Kolmannelle sijalle vastaajat nostivat oppimiskyvyn.
▲Samalta tutkimusjoukolta kysyttiin, onko tarpeen puhua älykkyydestä yhtenä yleiskäsitteenä, niin sanottuna g-älykkyytenä, vai pitäisikö puhua vain älykkyystestien monifaktorianalyysissä paljastamista älykkyyden eri komponenteista. 87 prosenttia vastaajista katsoi, että yleisälykkyydestä voidaan puhua realiteettina. Toki sen eri puolia voidaan analysoida ja nämä älykkyyden osatekijät ovat myös realiteetteja.
▲Älykkyystestissä voidaan faktorianalyysin avulla erottaa näiden testien yhteisen tekijän eli yleisen älykkyystekijä g:n lisäksi joukko älykkyyden osia. Nämä sitten ilmenevät matemaattis-tieteellisinä, verbaalisina tai visuaalis-teknisinä taipumuksina ja liittyvät erikoislahjakkuuksiin.
==Älykkyys yhteiskunnassa==
| |||